silitelläkseen

Päivitetty: 23. toukokuuta 2025

Tunnittain hän näin makasi, silloin tällöin vain nosti päänsä, naksutellakseen hampaitaan turkissansa ja silitelläkseen sitä kielellään missä tarvittiin; sitten taas huokasi, nielaisi nautinnosta, ja painoi silmänsä umpeen. Vasta kun päivä jo alkoi kallistua iltapuoleen, avasi Virkku yhtäkkiä silmänsä. Kaukaa kaukaa ulapalta, kotiniemen takaa kuului hänen korviinsa airojen loiske.

Arvid Järnefelt - Elämän meri