Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. marraskuuta 2025
Herkules nauroi niin, että valkoiset hampaansa kiilsivät pimeässä. "Maron-neekerit eivät tunne sääliä eikä armahtamista, ei valkoista, eikä mustaa kohtaan. Tappavat kaikki. Herra ei sitä tiedä, kun on niin vähän aikaa ollut tässä maassa. Vaan Herkules sen tietää ja kaikki orjat kartanossa sen tietävät. Sen vuoksi he juoksevat pakoon Maronien tullessa.
Mahdotonta, että aatelismies on voinut kirjoittaa tämmöistä kirjettä naiselle. Sitten huudahti hän äkkiä: Taivas! Jospa hän tietäisi...? Hän pysähtyi vapisten. Hänen hampaansa nitisivät; hänen hipiönsä muuttui tuhkanharmaaksi. Hän tahtoi astua ikkunan luokse raitista ilmaa saamaan, mutta hän ei voinut muuta kuin ojentaa käsiänsä, jalat herkesivät kannattamasta ja hän vaipui erääsen nojatuoliin.
Olipa se seikka miten hyvänsä, Anna tuli vaan päivä päivältä kalveammaksi, ja lapsen saatuaan vielä kipeämmäksi kuin ennen ja nyt makasi hän tuossa kuolleena. Roosa katseli kalveata, laihtunutta, hiljaista muotoa. Silmät eivät olleet aivan ummessa ja ylähuuli oli vähän taipunut ylöspäin, niin että hänen valkeat hampaansa vähän pilkuttivat raosta.
Suuri musta peto oli iskenyt hampaansa otuksen kurkkuun ja oli niin murhanhimonsa vallassa, ettei huomannut äänettömästi lähestyvää Heikkiä, ennen kuin tämän keihäs sen lävisti. Samassa Yrjänän luoti tappoi toisen pedon, ja muut puittivat pakoon. Yrjänän kirveen isku vapautti hirven enemmistä tuskista, ja nyt metsämiehet saivat hengähtää.
Ja koska tämä oli kiehunut noin tunnin, nosti hän keitoksen jähtymään, ja rasva, pikimustan vellin kaltaisna, oli valmis. Haavojansa, varsinkin niitä, jotka löytyi heidän päissään, voitelivat he tällä voiteella ja pyhkäisivät uutta, keltaruskeata tervaa päälle. Ja silloinpa kovin likistyivät heidän hampaansa yhteen ja kasvonsa mustenivat hirveästi; niin karvasteli haavoissa ankara lääke.
Ja silloin, herra, ... silloin sanoin, että rahat olivat ... palkka, jonka sain, kun annoin » Hän vaikeni ja painoi kätensä kasvoilleen, joille häpeä levitti tumman punan... »Jatka», käski Boleslav, purren hampaansa yhteen. »Eiväthän he minua uskoneet, herra, mutta he kai huomasivat, etteivät saisi minulta totuutta selville, sillä he eivät kyselleet enempää.
"Niin, mutta hän tulee onnelliseksi mieheksi, kenties onnellisimmaksi mieheksi mitä ajatella voi." "Miten niin? Tyttö pitäisi olla keimaileva." "Niin tietysti, mutta kuules, hän on menettänyt kaikki hampaansa." "Ei, suo anteeksi veli," muistutti kolmas, "niin ei ole asia; minä kohtasin hänen ja Hjalmarin Hallituskadulla; ne olivat varmaan ostamassa mitä tarvitsevat tuolla ylhäällä."
"Oi pyhä Antonius!" huudahti Lisbet, kun Dora tuli heille ja kertoi, mitä oli tapahtunut, "auta minua kestämään tätä ylennystä! Aivanhan värisen ajatellessani, että lankoni on oikeusneuvos..." Ja hän asettui Doran eteen ja hänen hampaansa kalisivat ja kädet ja jalat vapisivat. "Miten ihmeellä uskallat olla naimisissa hänen kanssaan, rakas Dora?" kysyi hän.
Vaan pakonsa ei kestänyt kauvan, sillä Kastori, joka seurasi aivan jälissä, tavoitti hänen pian, ryntäsi päälle, vihaisesti haukkuen, paiskasi sen tantereelle ja löi terävät hampaansa syvälle voitetun kurkkuun.
Siellä hän erikoisella pulverilla puhdisti monissa kohden paikatut hampaansa, huuhtoi ne hyvänhajuisella hammasvedellä, alkoi sitten joka puolelta peseytyä ja pyyhiskellä itseään erilaisilla käsiliinoilla.
Päivän Sana
Muut Etsivät