United States or Lebanon ? Vote for the TOP Country of the Week !
D'Artagnan käytti tilaisuutta, puhuaksensa herra de Tréville'lle suurella punaisella sinetillä ja herttuallisella vaakunalla varustetusta kirjeestä; tuosta toisesta kirjeestä ei hän tietysti hiiskunut sanaakaan. Herra de Tréville hyväksyi hänen päätöksensä ja vakuutti että ell'ei häntä näkyisi huomispäivänä, hän kyllä hakisi hänet käsiin mistä hyvänsä.
Eihän mitään haittaisi, jos hän hakisi tuon pullon ja ottaisi pienen kulauksen wärisewän sydämensä lämmittämiseksi; ei suinkaan tarwitse sen wuoksi itseään juowuksiin juoda ei suinkaan. Näitä mietti Heikki itsekseen hewosen jäljessä käwellen ja wäristen. Hän koetti kömpiä kärryihin, mutta hän oli niin köntistynyt, että hänen oli mahdoton sinne päästä hewosen käwellessä.
"Sinä puhut valitusta kansasta ja sinä puhut kummallisesta historiastanne", hän jatkoi ja suurempi vilkkaus ilmestyi hänen sanoissaan. "Mistä, kysyn minä sinulta, tuota valittua kansaa hakisi? Romalaisten on suurempi oikeus kuin Juutalaisten. He ovat kohonneet halvasta kansasta maailman hallitsioiksi. Eikö tämä osota jumalan suosiota?
"Minä en ole sitte kello neljältä tänä aamuna ollut kotona minun mielestäni on kuin olisi jo kahdeksan päivää kulunut mutta minun luullakseni Anni voi hyvin, ja kyllä minä sitte lähetän sanan, jos joskus tulisitte meitä tervehtimään". Näin sanoi Lents lujalla äänellä ja katseli samassa ympärilleen, sinne tänne, ikäänkuin hakisi hän jotain.
"Shvabrinia kyllä sopii rangaista, mutta eipä haittaisi tutkistella herra upseeriakin kelpo lailla: millä asialla hän oikeastaan on. Jos hän ei tunnusta sinua keisariksi, niin mitäpäs hän oikeuttakaan sinulta hakisi; jos taasen tunnustaa, niin miksikäs hän tähän päivään saakka on ollut Orenburgissa vihollistesi kanssa?
No sitä suuremmalla nautinnolla hän saa taas juoda. Pekka nauroi ihan katketakseen. He päättivät niin, että Pekka hakisi Ollin käsiinsä. He tahtoivat kaikki "vanhat" kerrankin olla koossa ja muistella entisiä aikoja. Mutta jälleen yksin jäätyään Heikki käveli kauan edestakaisin pitkin katuja. Vasta myöhään illalla hän muisti vieraansa ja kiiruhti kotiin.
Anteeksi, Emili! sanoi Berndtsson, joka, tutkimusmatkoillansa, oli kuullut laulun. Emili punehtui. Minä luulin, että se oli muori. Berndtsson ei astunut sisään. Minä olen luvannut notariukselle, etten hakisi teitä, minä olen tunnossani luvannut teille, Emili, ett'en astuisi sisään teidän luvattanne: saanko tulla sisälle? Emili seisoi siinä maahan katsoen. Vastaa, Emili!
Matalan ulkohuoneen ovi oli avoinna ja sen sisäpuolella näin vanhuksen istuvan pöydän ääressä, kuluneen piplian lehtiä näppien ja siltä näyttäen, kuin hän hakisi sadatuksia "Hispanian roistoväen" yli. Minä käännyin, sisään lähteäkseni. Mutta porstuassa huomasin ihmisolennon, joka huopaan käärittynä makasi kovalla lattialla.
Vaan se kaiken viljan Herra, Elon antaja apunsa, Siihen siunauksen sivussa Suuri Luoja lainattohon, Että kestäisi eloa Meiän maassamme omassa, Jotta vielä vuo'n lopuksi Ulottuisi uutiseenki, Että vähän erkaneisi Näljän sairaus Savosta, Ett'ei eineeksi ahoilta Lapset aina leiväksensä Suolaheiniä hakisi, Että saisivat surutta Isän lahjasta iloita, Leikitellä leivän kanssa, Että köyhä kylvötöinkin Saisi rikkaalta ravinnon Työnsä teolla tienanneeksi, Josta hänkin Herrallensa, Niinkuin rikas riistastansa, Toimittakoon vuo'n tulosta, Kiitosuhrin uutisesta.
Kukapa sen minulle hakisi, sanoi Malinen ajatellen enemmän hevosettomuuttaan, kuin papintarvista. Eihän se tule esteeksi, kun on kerran semmoinen asia. Emäntä ei kysellyt enempää, vaan alkoi puuhata papin hakijata. Anna Liisallekin lähetti siitä tiedon. Hakuaikana laittoi emäntä sairaan ulkonaista puolta puhtaammaksi, muutti toiset vaatteet ja pesi silmät.