United States or Israel ? Vote for the TOP Country of the Week !
Isäni ajoi hiljallensa liinaharja ruunallansa ja hajoitti puheillansa minun mietteeni. Mitä mietinkään, jota hajoittaa tarvitsi? Minä mietin sitä turhaa rahan kulutusta, jonka koulunkäynti tuottaisi, ja luulin äitini kyynelten osottavan häviön pelkoa. Me ajoimme jo Limingan isolla niityllä. Sitä katsellen sanoi isäni: Tarvitsis paremmin ojittaa. Kova maantiehän siitä kulki.
Siten et saa minua suojella, lausui Maria, kirkastunut ilme kauniissa kasvoissaan, ja viitaten taivaanrantaan, jossa purppurakajastus hajoitti pilvet ja loi niihin punertavan valon. Katso Martti! Mitä on tuo kajastus, sitten kun aurinko on sen sammuttanut? Ei muuta kuin vaalennut hattara. Ja mitä on tähdenlento avaruudessa? Haihtuva loiste vaan, joka sammuu yöhön.
Fredrik peljästyi. Kotiinko? oliko hänen palattava kotiin! Tämä sana hajoitti kerrassaan lumouksen, jonka vallassa hän oli ollut. Kauniin kotinsa viehättävä kuva ilmestyi hänen sielunsa silmien eteen ja hän alkoi innokkaasti ikävöidä ihanan Schwabin vuoria, sen hedelmällisiä laaksoja, viheriöiviä metsiä ja niittyjä, pauhaavaa Nekkaria ynnä kukoistavia kaupunkeja ja kyliä.
Melissa Smith. Opettaja vaipui syviin ajatuksiin tuosta omituisesta kirjeestä, kunnes kuu kohotti kirkkaat kasvonsa kaukaisten kumpujen yli ja valaisi sen polun, joka vei kouluhuoneesen ja jota pikkuiset jalat tullessa ja mennessä olivat tallanneet kovaksi. Tyytyväisemmällä mielellä repi hän sitte kirjeen rikki ja hajoitti palaset tielle.
Mua älä sorra epätietoon; sano, Miks pyhät luusi, kuoloon vihityt, Hajoitti käärinliinansa? miks hauta, Johonka näin sun rauhaan vaipuvan, Loi raskaat, marmoriset leukans' auki Ja maalle viskas sun? Se mitä tietää, Kun sinä, kuollut ruumis, pantsar' yllä, Kuun välkkehessä kummittelet, tehden Yön hirveäksi; ja me, luonnon narrit, Väristen aatoksia hautelemme, Jotk' aivan yli ymmärryksen käyvät.
Joulukuun 14 p. 1907 Stolypin hajoitti yhdistyksen kaikkine haaraosastoineen sillä perustuksella, että sillä oli "rikoksellisena aikomuksena kansassa herättää ahtaan, natsionalistisen separatismin henkeä". Edistysmielisessä venäläisessä yhteiskunnassa pidettiin sopimattomana ilmoittautua virkapalvelukseen rajamaissa.
Se kulki puiden oksien, sammaltuneiden lehtien ja risujen alla ja otti vastaan meidän mutaisen ryöppymme niinkuin tutun, välttämättömän pahan, hajoitti meidät toisistamme ja järjesti juoksumme. Se oli meitä puhtaampi, se kulki tyynesti ja itsetietoisesti semmoisessa väylässä, joka nähtävästi oli jo edeltäpäin uurrettu. Kuinka ihan toista ja vierasta täällä oli!
Kaarlo Rohkea luuli jo voittaneensa. Mutta tuulenhenki hajoitti savun, ja nyt hän näki Sveitsiläiset jälleen pystyssä ja tulossa; messu oli päättynyt. "Eteenpäin!" herttua komensi ja kannusti ensimäisenä ratsunsa neliseen. Sveitsiläisten rivit seisahtuivat oitis, muodostaen pitkillä piikeillään kolme rautaan puettua pataljoonaa.
BOLINGBROKE. Vähemmän arvoinen on seurani Kuin teidän hyvät sananne. Ken tuossa? NORTHUMBERLAND. Poikani, Henrik Percy: veli Worcester On hänet lähettänyt, tiesi mistä. No, Henrik, kuinka setäsi on laita? PERCY. Ma sitä toivoin kuulla teiltä, isä. NORTHUMBERLAND. Kuningattaren luona siis ei enää? PERCY. Ei, isä, virkasauvansa hän taittoi Ja läksi hovista ja hajoitti Kuninkaan huonekunnan.
Päivä hajoitti pilvet, karit kiiltelivät sen paisteessa, saaret suorivat selkänsä ja kasvoivat kuin korkeammiksi. Puut näyttivät hienommilta, rantaset herttaisemmilta, ja yksitoikkoisen ranta-aallon kohina heikkeni heikkenemistään.