Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Nyt eroittivat hänen väsyneet silmänsä ajajat: voi nimetöntä tuskaa ja hätää! Mitä hän nyt näkee kalvistuneet kasvot, päähän-vajonneet silmät, veriset haavat on sodan hirmuisa palkka ja maksu.
Huolettomasti katseli omistaja tätä. Häneltä kuin kysyttiin, eikö vaaraa pelkäisi, vastasi hän: ei hätää mitään; se on palovakuutettu.
Mutta ennenkun lähes peninkulman päästä olivat miehet kerinneet paikalle, niin päivä oli melkein illalla, vaikka nekin koettivat parastaan, kun koiran hätäinen haukunta ja surkeaääninen ulvominen alkoi jo kuulua puolimatkaan, joka todisti Tapanin hätää.
Liisa antoi hänen tietää... Saattoipa se tietääkin. Ja ei kai tässä hengen hätää ole, koska se nauroi. Ja siitä naurahtamisesta väheni paljon Matin ja Liisan pelko. Alkoivat katastella vaunua, sen seiniä, kattoa ja penkkejä, ja tarkemmin ikkunasta pihalle. Kiivakkata oli yhä menon kyyti. Metsä ei kuin vilahteli jälelle jääden.
Vihdoinkin siis koitti kostonpäivä, jota hän oli varronnut! hänen kunniansa puhdistushetki! tappelu! Kiljuen niinkuin jalopeura, hän puki hätää yllensä kintaat ja kypärin, hyppäsi hevosen selkään ja oli jo valmis karahuttamaan eteenpäin, kun narri ojensi hänelle miekan, sanoen: "Isäntä, unohdattehan..."
Ja silloin kuitenkin oli juuri huulillani muistuttaa Lentsiä siitä, että hänen pitäisi hankkiman varokeinoja lumen hätää vastaan; olimmehan kolmesti lumen hädässä, jota kerran kesti puolentoista päivää, ja sen tähden täytyy siellä olla joka talvi varoillansa. Mutta mitä nämä ajatukseni enää auttaa?
»Kyllä niitä aina niin monta tulee, ettei tässä hätää tule.» Valeella todellakaan ei näyttänyt olevan mitään hätää eikä pelkoa. »No, tuota, annas ryyppy», virkkoi Matti, joka näkyi jotakin päättäneen. Valee haki pullonsa ja kaatoi. Setä sanoi viinan olevan pohjaanpalanutta. »Minä nyt tuumin, jos lähdetään, niin lähdetään tänä iltana», sanoi setä vihdoin, »kukapa sinne sentään likeisempi.»
Laagje tervehti astuessaan huoneesen, toivottaen: "Jumalan rauhaa taloon!" "Sinulla on taitava ja soma tytär", sanoi pappi, "hän on kaikista lappalaistytöistä ahkerin lukemaan ja oppimaan." "Niin, minä olin koulussa", lausui Laagje, "kuuntelemassa lapsia. Lailan kanssa ei ole hätää, mutta kuinka on Mellet'in laita?" "Poikasi ei ole niin taitava." "Hän ei ole minun poikani, hän on sisareni poika."
Ja ratas se pyörii ja kivet ne jyrrää, Klip, klap! Ja jauhot ne myllyssä ympäri hyrrää, Klip, klap! Pian taikina valmis on, leipäkin jo, Ja puuro on padassa, hätää ei oo, Klip, klap, klip, klap, klip, klap. Sä mylläri rakkahin, jyviä suo, Klip, klap! Nyt köyhille lapsille tänne tuo, Klip, klap! Se määrä, min hiiret söi menneenä yönä, Niin »mylläri-leikki» se meillä on työnä.
Mitä siihen sanot. Anna? ANNA. Anteeksi, isä, anteeksi! Minä koetan olla toisenlainen. Kun vaan tietäisin, millä voisin kaikki sovittaa. Anna anteeksi, isä! kuule, annathan? ROINILA. No, no, elähän nyt suotta noin peljästy! Kas tuota! Oikeinhan se vapisee. Rauhoitu, rauhoitu laps'kulta! Eihän tässä mitään hätää ole. ANNA. Lupaatkos antaa minulle kaikki anteeksi, isä?
Päivän Sana
Muut Etsivät