Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Olisipas sulhanen täällä, niin tehtäisiin kuulutuskirja ja ensi pyhänä kuulutettaisiin ensi kerran.» Anna Maria hieman punastui, mutta kun isä oli kuulemassa, niin hän hieman arasti sanoi: »Sama kai minun puolestani olisi, mutta mikäpä sen toisen tänne laulanee, kun matkaa on kaksi ja puoli suden hännällä mitattua melkein tietöntä erämaata. Kyllä se tähän kiireeseen pysyy siellä.»
Siihen se juttu päättyi. Muutamia viikkoja tämän jälkeen oli Hannalla virkeämpi aika. Isä oli antanut hänelle rahaa joululahja-tarpeisiin ja palavalla halulla hän nyt ompeli Jussille kirjoitusmattoa, isälle tohvelin-päällyksiä ja äidille pyyheliinan-pidäkettä. Tätä ennen hänellä ei koskaan ollut niin hyviä joululahjoja antaa.
Antista tuntui kuin Hannalla olisi halu puhella jotakin, mutta kun Hanna ei virkkanut mitään, niin ei tuntunut olevan hänelläkään syytä ruveta alottamaan ja niin äänetönnä kirjoitti tuntikausia ja istui selin Hannaan.
"Vihdoin lausui Savolan isäntä: "'Ehkä tämä kohtaus oli odottamaton, on asia kuitenkin sellainen, että se ei koske minuun eikä muihinkaan. Hannalla on vapaus valita miehensä. Rauhaniemen olen luvannut Hannalle ja sen saatte sanasta miestä sinne saatte mennä asumaan, niinpian kun olette vihityt, eli milloin tahdotte.
Ja tässä istumme nyt, tapettuina kaikki. Mitäs tehdään, veljeni? KASPER. Jaa, tässä ollaan, kaukana heimostamme ja armaista ystävistä. Oi minun entinen elämäni! GILBERT. Mikä ollee tuo tähti lounaassa tuolla, jota kohden sieluni katsanto niin kernaasti kiitää? KASPER. Se on Maa, veljeni, se on se kurja maamme. GILBERT. Mutta se on pyrstötähti tulisella hännällä.
Näistä kaupoista Hanna aina sai tietoja, kertoi niitä veljelleen Jukelle ja kehotti häntä pitämään parempaa huolta avaimistaan ja taloudestaan. Mutta tämä teki sisarensa Elsan ja itsensä välin niin pahaksi, ettei Hannalla tehnyt mieli käymään Vaaralassa edes vanhaa äitiään katsomassa, joka isän kuoltua oli joutunut virattomaksi talouden hallinnosta ja sai kädet ristissä istua nurkassa.
Se siellä muutaman kerran karahti, mutta sen enempi sitä ei kuulunut, hupeni sinne kuin tina tuhkaan, katseli vaan yhä herttaisemmin Hannaa, että eikö se antaisi lisää, mutta Hannalla ei ollut sen enempää, niin sukasi kädellään vielä kerran ruunikon kiilteleviä kasvoja, sukasi ojassa olevaa leveää lautasta ja kääntyi pois. Tulivat tallista tupaan.
"Hannalla oli hyvin vaikea salata hämmästystänsä, hänellä kyllä oli ollut huolta tulevasta asunnostansa ja sen varustuksesta, mutta isäntäväki oli vakuuttanut, että sen asian kanssa kyllä kerjetään, jonka vuoksi Hanna luuli, että hän miehinensä jää edelleen joksikin ajaksi taloon. Hannan hämmästys siis oli suuri, kun hän ajatteli täytyvänsä lähteä autioon tyhjään mökkiin.
Hän esitteli sitten morsiamensa ja sillä aikaa oli vihastuneella Hannalla täysi kädessä pysytellessään asianomaisen matkan päässä likaisia avojalkaisia, jotka tunkeusivat esiin oikein läheltä katsellaksensa kaunista morsianta vaaleassa puvussa. Eikä hän ollutkaan ensinkään ylpeä.
Hannalla ei ollut aikaa monta sanaa vaihtaa vierasten kanssa, mutta isäntä kävi tervehtimään ja puheli pitempimatkaisten kanssa. Päivä kului, hämy muuttui pimeäksi, ja Nuottaniemen pihaan ajoi yhä hevosia, ja joka kujasta pyörähti poro- ja suksimiehiä. Tulet sytytettiin, ja silloin kuultiin joelta monen hevosen tiu'ut.
Päivän Sana
Muut Etsivät