Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025


*Cyprinus*. Kuinka Florinna nyt voi? *Roosa*. Niinkuin häkkilintu voi, Jota haukka vartioi. *Liila*. Niinkuin särki, kun suu auki Ryntää nielemähän hauki. *Cyprinus*. Ken on hauki? Ken on haukka? Voi voi nuorta tyttö raukkaa! *Roosa*. Arvaa! *Cyprinus*. Kuningatar? *Liila*. Niin! *Roosa*. Haukk' on, joka tarttuu kiin', Holofernes. *Cyprinus*. Mitä kuulen? *Liila*. Hauska kyllä, niinpä luulen.

Oliko hän häkkilintu, joka ei osannut enää käyttää vapauttaan? Jos hän ei saisi tätä työtä nyt valmiiksi, hän ei saisi sitä koskaan valmiiksi. Se oli hänen varma vakaumuksensa. Sillä hän ei koskaan enää saisi tällaista tilaisuutta. Se jäisi hänelle vain unelmaksi, vain toteutumattomaksi mielihauteeksi. Ja juuri nehän olivat yksilön vapaalle kehitykselle vaarallisimmat.

Yksinäinen häkkilintu piipittää yhä, mutta nyt ei enää kuulu mitään vastausta, herra kantaa häkin ampumamajaan, sulkee oven ja lähtee saaliinsa kanssa salolta kotiinsa samoamaan. Tyytyväisenä vihellellen ja taivasta tähystellen saapuu hän taakkansa kanssa muurille, joka ympäröi hänen metsästysmaatansa. Miten voittaa vastus? Kuinka päästä esteestä yli?

Kas, runonpätkäkin. Omaa tekoako? Ei, Erkoltahan sen lainasin. Lukee. Häkkilintu. Lintu pyrähtelee häkissään. No, jos koetteeksi päästetään Tuoss' on auki akkuna he heijaa! Siitä lintu ulko-ilmaan leijaa. Linda itkee: "nyt sen surma vie!" Lintu laulaa: "tääll' on auki tie! Vaivun varhemmin tai myöhemmin, Lauluni on vapaa kuitenkin." Linda tuntee jotain kaipausta, Kaipausta, rinnan ahdistusta.

Repäise auki mielesi akkunat, joihin pahantuulen hämähäkki talvisaikaan kutoi verkkojaan. Päästä kaipauksen häkkilintu valloilleen ja anna sen kisailla kaukaisten karien keskellä lokkiparven parissa. Anna sen lentää levottomin siivin, kurkien keralla kauas kattojen yli jonnekin, toiseen maailmaan, vainioille, jotka odottavat, korpeen, jossa elämä herää.

Tässä riippuvassa asemassa, joka sitäpaitsi joskus Irenen puolelta tuotti hänelle hyvinkin tuntuvia nöyryytyksiä? Pelkäsikö hän, ett'eivät hänen siipensä enää kannattaisi? Oliko hänestä tullut häkkilintu, koti-eläin, joka ei enää olisi voinut omin voimin suoriutua elämän taistelusta? Vai ajatteliko hän vanhanpäivän varaa?

Se on minulle kallisarvoinen aarre, josta kenelläkään ei ole tietoa, oma kasvattini, häkkilintu, jota pidin kädessäni ja jonka päästin, kun se pyrki, sentähden, että pyrki eikä tahtonut olla minun enkä saanut sitä pitää. Päätän pysyä sille iäti uskollisena, sillä minä en koskaan voi löytää ketään toista semmoista kuin hän. Tietysti en!

Päivän Sana

alankolaisherroja

Muut Etsivät