United States or Djibouti ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun tuntee suomalaisten luonteen ja elämän, tulee helposti ajatelleeksi, että suomalainen samoinkuin lappalainenkin niiden olojen vaikutuksesta, joissa hän on kauan elänyt, on melkein muodostunut metsäseutulaiseksi samoin kuin lappalainen tunturiasukkaaksi; varmaa on, että suomalainen vastahakoisesti lähti pois metsistä muulloin kuin hädän tai puutteen pakottaessa hänet etsimään asuttuja seutuja.
Siitä suuresta, ihmeteltävästä lainkuuliaisuudesta, jonka tänä hädän aikana olemme huomanneet vallitsevan, siitä saamme lähinnä Jumalaa ja kansaa itseään kiittää sitä lujaa, lakien turvaamaa yhteiskuntajärjestystä, minkä Ruotsin kuninkaat ovat meille antaneet, ja etenkin Vaasan suvun kuninkaat. Ikuinen kunnia tästä lahjasta Kustaa Vaasan suvulle!
Eivätkö enkelit ole niitä entisyyden jumalia, jotka ikiluojalta saivat käskyn kahtia hajonneen kansan jälleen yhdeksi yhdistää? Missä ovat siis jumalat hajaannuksen ja hädän hetkellä? Vai ovatko he itse tämän hajaannuksen ja hädän synnyttäneet, että he näin ihmiset yhteen pakottaisi? Voi etteivät he saaneet aseita maailmaa muuttaaksensa!
Tämä taas voi olla ylipäällikkö monen kyläkunnan yli ja hänelle maksetaan veroa, joka velvoittaa hänet vaaran ja hädän uhatessa puolustamaan alamaisiansa. Jos hän sen laiminlyö, laiminlyövät myöskin alamaiset veron maksun, mutta tunnustavat siinä kuitenkin tekevänsä väärin laillista päällikköänsä vastaan.
Mutta vuoteella lepääjä ei enää hengittänyt. Hän oli arvattavasti kuollut jo ennen tulen irtipääsyä, koskapahan oli ennättänyt jäähtyä. Oli kummallista nähdä vainajan rauhallisia, onnellisia kasvoja tässä hädän ja kauhun keskellä. Hänen lempeille kasvoilleen oli jäänyt ilon ilme, jota siinä ei oltu nähty moneen vuoteen. »Kyynelet» olivat »pyyhityt pois»....
Ruotsinmaassa me ajelehdimme kuin tiellä lentävät lehdet, sillä kaikki, mitä siellä on, on heidän omaansa, eikä meidän, ja koti-ikävä kohta kuiskaa korvaamme: Sinä luovuit kansastasi hädän hetkenä.»
Murheen, tuskan ja hädän aikana lohduttaa, tukee, turvaa ja rohkaisee hän, kokee lievennellä ankaraa surua ja vieläkin toivoa, vaikka kaikki näyttää menneen. Jaloja lahjoja on tuolla taistelukumppanilla, sillä kaiken muun lisäksi hän vielä rakastaa, anteeksi antaa ja peittää kaikki puutokset ja rikokset.
Mutta nyt, kuten ainakin hädän hetkellä, oli Suomen talonpoika valmis uhraamaan viimeisenkin veripisaransa isänmaan puolustukseksi, ja ne voimakkaat ponnistukset, joita maamme asukkaat tekivät kotonsa ja kontunsa suojelemiseksi, ovat kauneimpia koristuksia meidän historiamme lehdillä.
"Onnettomat ihmiset! He saavat kovan ehtoon ja vielä kovemman yön luulen mä," mutisi hän itseksensä. "Puolen tunnin sisään nousee myrsky, joka ajaa heidät suoraan meidän kareillemme. Voi, taivas, se alkaa jo! He kokoovat purjeitansa; hyvissä ajoissa, luulen mä. He näyttävät rivakkailta ja valppailta merimiehiltä. Jumala olkoon heidän kanssansa hädän hetkenä!"
He hyökkäsivät kimppuuni hetkenä hädän, mutta Herrasta tuli mulle turva; hän toi minut ulos ahdingosta, hän pelasti minut, sillä hän on mieltynyt minuun... Niin, sinä soihtuni sytytät, Herra, Jumalani, joka valaiset pimeyteni... Eläköön Herra, kiitetty kallioni olkoon, ylistetty autuuteni Jumala!"