Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Kuningas luki kääröstä: "Tämän rannerenkaan otin mukaani maanpakoon lähtiessäni. "Rannerengas, joka on katkaistu keskeltä kirjoitusta, on kerran oleva poikani puhtaan syntyperän todistuksena." "Hänellä on paras todistus kasvoissaan", arveli herttua Guntaris. "Mutta kultainenkin todistuskappale on tallella", vastasi Adalgot, "ainakin Iffa-vanhus antoi puolikkaan siitä mukaani. Tässä se on."
Hän ryntää Pankratiuksen porttia vastaan", sanoi prefekti. "Ja kuka on tuo komeavarusteinen mies ruskean hevosen selässä? Hän, jolla on sudenpää kypärässä ja joka ryntää portuensista porttia vastaan." "Hän on völsungi, herttua Guntaris", vastasi Lucius Licinius.
"Sinähän tunnet kaikki nuo komeat miehet ja naiset. Kuka on tuo kuningattaren vasemmalla puolella oleva urho, jolla on kultainen suomuspanssari yllään? Hän, joka nyt juo kuninkaan maljan." "Tuscian herttua Guntaris, völsungi. Hänen veljensä, Astan kreivi Arahad missä hän lienee tällä hetkellä?" "Entä harmaapartainen vanhus kuninkaan vieressä, kuka hän on?"
Hän huomasi saavansa sen völsungien jalosta suvusta, joka oli amalien ja baltien jälkeen ylhäisin goottien aatelissuvuista. Völsungeilla oli laajoja tiluksia Keski-Italiassa ja muutenkin paljon vaikutusvaltaa. Heidän päämiehinään olivat veljekset, herttua Guntaris ja kreivi Arahad. Hän oli keksinyt hyvin tepsivän keinon saadakseen nämä puolelleen.
Tätä aukkoa vartioivat yötä päivää vuorotellen, tunnin kerrallaan, kuningas Teja itse, herttua Guntaris, herttua Adalgot, kreivi Grippa, kreivi Visand, Aligern, Ragnaris ja Vakis. Heidän takanaan solassa oli aina sata miestä, nekin vuorotellen.
Samassa tämä riensi kuultuaan nimeään huudettavan portaita ylös. "Gotoni", huusi hän riemuiten. He syleilivät toisiaan. "Nuo kuuluvat yhteen", sanoi herttua Guntaris, joka oli seurannut nuorukaista. "Kuten aamurusko ja aamuaurinko", sanoi Teja. "Mutta salli minun nyt täyttää tehtäväni", virkkoi tyttö irroittautuen toisen syleilystä, "kuolevan isoisän käsky.
"Sinä tiedät, että olen perinyt isäni kyvyn tuntea kuolemaan merkityt miehet. "Minä sanon sinulle. Tuon kuninkaan päivänpaisteisilla kulmilla oli kuoleman merkki. "Hän ei enää näe kuun vaihdetta." Uljaan, sotaisan neitosen silmiin kohosi kyyneleitä. Kreivi Teja, herttua Guntaris ja herttua Adalgot saattoivat vieraita rantaan saakka ja odottivat siellä, kunnes venheet laskivat vesille.
"Herttua Guntaris sanoi minulle, että hän oli tuntenut erittäin hyvin baltisankarin. Hän oli mennyt maanpakoon pieni poika mukanaan. "Vaikka völsungit olivatkin baltien perinnöllisiä vihamiehiä, sanoi Guntaris, ettei hän ollut koskaan luullut syylliseksi ylpeää herttuaa, joka oli italialaisten päävihollinen ja senvuoksi näiden silmätikku.
Hän meni Totilan eteen, kumarsi hänelle sirosti ja virkkoi: "Luvallanne, herra kuningas!" Hän tarttui hevosen suitsiin ruvetakseen sitä taluttamaan. Kuningas katseli häntä mielihyvin ja hymyili hänelle. Ja poika talutti hevosta. Guntaris puheli itsekseen: "Tuon pojan kasvot olen ennenkin jossakin nähnyt. "Ei, hän on vain hänen näköisensä.
"Hän riensi, kun sinut oli valittu, suoraa päätä Florentiaan, jossa hänen vanhempi veljensä Guntaris, Tuscian ylpeä herttua hallitsee. "Siellä saivat völsungit paljon puoluelaisia. He ovat kaikkialla kiihoittaneet gootteja sinua vastaan 'kuninkaanliljan' puolesta, kuten he sanovat. Matasunta on muka kruunun perillinen. "He ovat valinneet hänet kuningattareksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät