Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Siis ainakin ... elähän vielä! ... viisi kertaa kuusikymmentäkahdeksan ... se on kolmesataa neljäkymmentä ... ja kymmenen kertaa kuusikymmentäkuusi, se on ... Se on kuusisataa kuusikymmentä ... Siis ainakin tuhat guldenia.... Paljonko onkaan nyt gulden meidän rahassa? kysyi pastori, muuatta seteliä tarkastaessaan.
Seitsemänsataa guldenia palkkaa, vapaa asunto, lämpö, puutarha j.n.e. ja sen lisäksi vielä se toivo, että, jos onneni saattaa minut riikinkreivin suosioon, pääsen hänen pienen poikansa opettajaksi ja saan siitä lisäpalkkiota. Vihdoin sanotaan kirjeessä, että minun pitää saapua Magdeburgiin ehdottomasti lokakuun 19 päiväksi, jolloin riikinkreivi saapuu matkoillansa sinne ja halajaa tavata minua.
Hollannin guldeneja, jurahti Kalle. Paljonko on tämmöinen kymmenen guldenia meidän rahassa? Lienee se ainakin kaksikymmentä. Kaksikymmentä ja sata! Silloin meillä on, Kalle, kaksituhatta markkaa. Ei meillä ole vielä mitään, sanoi Kalle. Löytökalu on sen, joka on sen löytänyt. Tottahan! Vasta sitten, kun omistajaa ei ole ilmaantunut. Ne makaavat meren pohjassa! remahti Hanna.
Tosin kyllä puolen kolmatta tuhatta guldenia oli melkoinen tappio, mutta hän kuitenkin pysyisi toivon mukaan pystyssä. Hän kiitti hyvää toveriansa hänen osanotostaan. Nytpä Faller pysähtyi seisomaan kuin paikallensa puutuneena. "Mitä lajia? Onko Leijonan isäntä sinunkin kanssasi noin menetellyt?
"Sepä oikein. Hyvä aina kelpaa". "Onko sinun rahasi vielä voutitalokkaan takana?" "Hän on rahoista maksanut neljäsataa guldenia, mutta minulla on itselläni takavarana paljon vielä". "Tähän aikaan on puhdas raha valttia. Sinulle on nyt kelpo kauppayritys tarjonna". "Sen saa voutitalokas tietää". "Se olisi ajan tuhlausta. Anna minulle hänen velkakirjansa.
Vuodesta vuoteen meillä on ihmisistä paljon vaivaa, ja heidän täytyy saada tilaisuutta osoittamaan meillekin kiitollisuuttansa. Kuinka monesti vuodessa pidetään paikkakunnallamme häitä, joihin me menemme antamaan lahjoja. Vähintänsä kaksituhatta guldenia on jo semmoisiin lahjoituksiin mennyt. No hyvä, nyt on heidän vuoronsa antaa joku osa takasin. Minä en suinkaan heiltä liikoja vaadi.
Fritz huokasi raskaasti. "Entä sillä välin?" hän kysyi. "Sillä välin?" minä vastasin, "tietysti saattaa välisti olla vähän vaikea tulla toimeen." Hän mietti tuokion aikaa, ja sitten hän sanoi: "Elsaseni, minä olen ajatellut yhtä tuumaa, joka luullakseni tuottaa meille muutamia guldenia, siksi kuin tuo lyijyn muuttamisen hanke on toteutettu."
"Ei, isä Baruch", vastasi Mayer Anshelm nauraen, "hän ei ole tullut vararikkoon, vaan hän on tänään voittanut kymmenentuhatta guldenia onnellisessa kauppa- yrityksessä. Tästä iloissaan lisäsi hän palkkaa jokaiselle kauppapalvelijalle neljä guldenia kuukaudessa ja minut kutsui hän yksityishuoneesensa ja puheli siellä minun kanssani". "Puheliko sinun kanssasi?" kysyi vanhus kummastellen.
Monesti minä ajattelin pitkin ja poikin näin: minä hänelle lähetän kaksituhatta guldenia ja samassa kirjoitan hänelle: tämän lähettää sinulle kutunpaimen palkkioksi niistä sadoista korvapuustista, jotka sinä vielä olet velkaa, kuin myös kaikesta hyvästä, jota olet hänelle tehnyt sekä siitä, että olet hänestä niin suurta murhetta pitänyt.
Tulta et ole koettanut sammuttaa etkä myöskään apua huutanut, ja siitä tulee sinun vetää viisi guldenia sakkoa". Sitten kääntyi hän joutilaana töllistelevään kansaan ja ajoi miekan lappeella heidät yhteen joukkoon, jonka jälkeen vartijat peitsineen saivat heiltä pian kädet ulos housuintaskuista ja pakottivat heidät ryhtymään tulen sammuttamiseen.
Päivän Sana
Muut Etsivät