United States or Mauritania ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Minä sanon, missä luulen Toussacin olevan. Hän on Punaisessa myllyssä Grosboisin takana. Minä näin Jeanne Portalin tulevan sieltä tänään, ja minä olen kuullut sanottavan, että hän on aina tiennyt Toussacin asiat." Savary pudisti päätään. "Me tutkimme tarkoin Punaisen myllyn viime yönä", sanoi hän. "Hän oli ehkä kätkeytynyt suohon yön ajaksi ja meni myllyyn aamulla", arvelin minä.
"Ette Grosboisin vuoksikaan?" "En edes senkään vuoksi." Serkkuni ojensi minulle kätensä vaikuttavan sydämmellisesti. "Antakaa anteeksi epä-ystävällisyyteni", sanoi hän. "Minä huomaan, että meistä tulee liittolaisia eikä vihollisia." Me puristimme vielä toistemme käsiä, kun isänsä astui huoneeseen. Serkkuni.
Ja nyt meidän ei enään tarvinnut kompuroida. Hurjaa vauhtia me kiiruhdimme portaita ylös, läpi toisen oven ja sitten Grosboisin linnan käytävään, jonka toisessa päässä vielä öljylamppu paloi. Kuului kauhea huuto pelon ja tuskan kirkaisu. "Hän murhaa hänet! Hän murhaa hänet!" huuti muuan palvelijatar, joka syöksyi käytävään. "Auttakaa, auttakaa, hän murhaa herra Bernacin!"
Heillä ei ollut yhtään lasta, niin että Eugenie ja minä olemme nyt Grosboisin omistajia, ja kun me jo näemme lasten lapsia ympärillämme, niin on meillä syytä toivoa, että vanha linna on vielä monet polvet oleva de Lavalien omana.
Missä on luutnantti Gérard Berchényn husaareita?" Seuralaiseni nosti käden päähineeseen. "Minä käskin teidän tuoda Grosboisin linnasta herra Louis de Lavalin." "Hän on täällä, sire." "Hyvä. Te voitte mennä." Luutnantti tervehti, pyörähti ympäri ja meni tiehensä miekan ja kannusten kilistessä, ja keisari käänsi siniset silmänsä minuun.
"Rakas Louis", niin kuului kirje, "nyt kun isäsi on kuollut ja sinä olet yksiksesi maailmassa, olen vakuutettu, että sinä et enään tahdo pitkittää riitaa, joka on ollut suvun molempien puolien välillä. Vallankumouksen aikana sinun isäsi liittyi kuninkaan ja minä kansan puolueeseen, ja seurauksena oli, kuten sinä tiedät, että hänen täytyi paeta maasta, ja Grosboisin maatila joutui minun haltuuni.
Kun minä silmäsin taakseni Grosboisin mustia muuria ja onnettomuutta ennustavaa olentoa, joka vielä seisoi portilla, niin huomasin hänen päänsä päällä liehuvan pienen valkoisen nenäliinan minulle jäähyväisiksi pienestä mustasta akkunasta, ja kylmät väreet väristyttivät taas ruumistani, kun minä ajattelin pelkäämätöntä tyttöä ja mihin käsiin hän oli jäänyt.
"Ja olette joutunut pieneen seikkailuun heti tultuanne, olen kuullut. Minulle on kerrottu juttu kunnioitettavasta poliisimiehestä ja molemmista jakobineista yksinäisessä majassa. No niin te olette nähnyt missä vaarassa keisari on, ja se teidät varmaan tekee sitä innokkaammaksi hänen palveluksessaan. Missä on teidän enonne, herra Bernac?" "Grosboisin linnassa," "Tunnetteko hänet lähemmin?" "En.
Menkää serkkunne kanssa, käyttäkää niitä keinoja, joita parhaaksi katsotte, ja antakaa tämän palveluksen olla ensimmäinen todistus innostanne." Grosboisin kirjastossa. "Teidän täytyy palata takaisin Grosboisiin, Sibylle", sanoin serkulleni tultuamme keisarin neuvotteluhuoneesta. "Tämä leiri ei ole sopiva olinpaikka naiselle." "Minä en voi hengittää samaa ilmaa kuin isäni", sanoi hän kiihkeästi.