United States or India ? Vote for the TOP Country of the Week !
Moskovan kapinan kukistaminen. Rankaisuretkikuntia. Vaalioikeuden laajennus. Vallankumouksen epäonnistumisen syy. 11. luku: Tsaari ja duuma 1906-1907 ............................... 228 Raha-asiain tila. Suuri laina ja sen ehdot. Uusien valtakunnan perustuslakien valmistaminen. Duumavaalit. Puolueiden kanta. Witten ero. Aateliskongressi. Goremykin. I duuma. Viipurin julistus. Stolypin.
Hänen vaarallisin vastustajansa oli Goremykin, joka piti Witten järjestelmää valtiollisesti ja taloudellisesti vääränä ja vaarallisena. Kukistaaksensa sisäministerin hän 1899 sepitti salaisen mietinnön "itsevaltiudesta ja semstvosta", jonka hänen kauhukseen Pietari Struve kahta vuotta myöhemmin Stuttgartissa julkaisi.
Pohitonovin pois vietyä päätimme vaatia, ettei mielipuolta pidettäisi yhdessä terveiden kanssa, mutta päätimme mitä pontevammin puoltaa, ettei Konoshevitshia vanhaan vankilaan vietäisi. Kesällä vuonna 1896 kävi vankilaamme tarkastamassa sisäministeri Goremykin ja sai kuulla Konoshevitsin huudot ja hourimiset. Ilmoitimme hänelle asiasta.
Venäjän saksalaisen väestön edustajat olivat liittyneet "Lokakuun 17 päivän liittoon", juutalaiset taas kadettien tai sosiaalidemokraattien puolueeseen. Ei salkku tyhjänä ja hämmästyksestä sanattomana, niinkuin tuo kuivettunut virkavaltias Goremykin, vaan virastolaukkunsa täynnään hänellä oli valmiina 34 uudistusehdotusta ja valtiomiehen-arvoisella puheella Stolypin otti vastaan duuman.
Witten seuraajaksi tuli hänen vanha, juuri hänen itsensä 1899 kukistama vastustajansa Ivan Goremykin, Aleksanteri III:n aikuisen virkavaltaisen järjestelmän tyypillinen edustaja. Hänen kabinetissaan otti jälleen Kokovtsov raha-asiain johdon, siihenastinen Kööpenhaminan-lähettiläs, Aleksanteri Isvoljski, ulkopolitiikan, Plehwen entinen kätyri Stishinski maatalousministeriön.
Vallan päinvastaista Goremykin mietinnössään oli suosittanut, jopa kannattanut semstvon toimeenpanemista läntisissä maakunnissa tietysti virkavallan ankaran valvonnan alaisena. Sisäministeri oli itse monta vuotta ollut piirisemstvovaltuutettuna kotiseudullaan Borovitshissa Novgorodin kuvernementissa ja antoi käytännöllisenä maanviljelijänä arvoa semstvon sivistyksellisille ansioille.
Kun hänen puheensa aina olivat herättäneet remuavia suosionosoituksia parlamentin oikeistossa, niin Goremykin uskoi tuossa suuressa, paksussa miehessä, jolla oli raa'at mongolikasvot, keksineensä ankaralle sortopolitiikalle tarmokkaan ja samalla kansanomaisen johtajan.
Mihin päivään, tahtoivat Pietariin kokoutuneet, syvästi loukkautuneet edustajat tietää. Mutta Goremykin oli edelleen ääneti ja esitti tsaarille allekirjoitettavaksi läjittäin uusia lakeja, jotka oli annettu 87. artiklan mukaan. Silloin Rodsjankon kärsivällisyys loppui.
Ministeristön puheenjohtajaksi ilman salkkua tuli 75-vuotias Goremykin, joka vuodesta 1895 vuoteen 1899 oli ollut sisäministerinä, kunnes Witte hänet kukisti, ja 1906 ensimmäisen duuman aikana oli näytellyt neuvottoman pääministerin osaa, kunnes Stolypin oli tullut hänen sijaansa.
Palattuaan Goremykin säikähtyneelle ministerineuvostolle ilmoitti tsaarillisen käskyn vain tiedonantona, ja jyrkästi hän torjui kauhistuneena hänen luokseen rientäneen Rodsjankon pyynnön, että hallitsijan ratkaisu peruutettaisiin. Syyskuun 16 p. duuma ääneti kuunteli tsaarillista hajautumiskäskyä ja piti sitten suurimman kiihtymyksen vallitessa yksityisen istunnon.