Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025


Hyvää huomenta isä ja äiti! sanoi Göthilda, mennen hitaasti lattian yli, hyvää huomenta! Ah! joll'en minä vaan hengästyisi, kun minä kävelen, sanoi hän hymyillen. Maria otti häntä kädestä ja talutti hänet vanhempiensa luo. Kuinka on laitasi. Göthilda!

Näin päättyi lasten viimeinen joulu Hagetorp'issa. Tuskin oli kuukausi kulunut, kuin Göthilda pyysi äitiltänsä eräänä ehtoona saada nähdä joulukuustansa.

No niin, isä kirjoittaa kyllä vieläkin niitä, vaikk'ei kukaan tiedä siitä, sanoi Göthilda. Kas nyt, sinä, nyt on herttaisuus siinä ... jos hän nyt tulisi, paha poika ... "riepususi" sanoi isä. Niin se onkin kauheata kuinka hän kuluttaa, hänellä ei pidä mikään.

Minä en ole tilaisuudessa saada hänelle siellä vapaata paikkaa ... hän saa mennä alaupseerina; tässä ei muu keino auta. Kulta isä, minä pyydän myös Berndt'in puolesta; antakaa hänelle kello! sanoi Göthilda, luoden rukoilevat silmät isäänsä. Vai niin, sinäkö kanssa, hymyili kapteeni koettaen väkisin näyttäytyä iloiselta; sinä olet kanssa salaliitossa. Niin, isä kulta.

Mutta lisäsi hän, pyyhkien vesihelmet silmistänsä, kyllä siitä hyvää tulee; kyllä Jumala auttaa, sanoo äiti. Mutta nyt kulkuset kuuluivat, sanoi Maria, ja varmaan se on alhaalla kujanneessa, nyt tulee meidän armollinen veljemme. Näytä nyt iloiselta, ja ole iloinen, Göthilda!

"Ja taivaan portit aukenivat, ja Pyhä Pietari kumartui lapsen edessä; sillä Vapahtaja on sanonut: 'Sallikaat lasten tulla minun tyköni! Totisesti, totisesti sanon minä teille, jokainen, joka ei ole niinkuin lapsi, ei hän suinkaan siihen tule sisälle". Mitä pidätte kertomuksesta? kysyi Göthilda. Kiitos! hyvin, suloinen Göthilda.

Kulta Göthilda, älä niin sano ... sinä olet riemun lapsi... Ei, ei, Göthilda, sinä et ole surun lapsi.

No, mutta se on sentään monta sataa riksiä, huomautti Göthilda. Niin, mutta näes, vuodessa on kolmesataa kuusikymmentä viisi päivää, ja sitten ei hän saanut komppaniaakaan kuin vasta viisi vuotta takaperin. Miks'ei hän saanut sitä?

Mutta niin paljon tietänet, että itse saat kiilloittaa kellon. sillä se on tullut jokseenkin tummaksi laatikossa varsinkin kun on ruutia viereisessä kaapissa joka ei ole hyvä hopealle. Oh, kyllä me sen saamme koreaksi, minä ja Göthilda autamme toisiamme. Sanottu ja tehty.

Sitä et sinä ymmärrä, lapseni, minä sen parhain tiedän. Noh, mitä nyt? Ah, äitiseni, että voin unhottaa Göthildan!... Göthilda parka pienokainen! Niin, niin, on kyllin surtavaa raukka pienokainen! Niin sinä, se onkin suru, pieni, pieni, kiltti tyttöseni.

Päivän Sana

miettivästi

Muut Etsivät