United States or Peru ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vartijat menivät ohitse; askelten kopina eteni ja äänten sorina hiljeni hiljenemistään. Nyt, sanoi Felton, nyt olemme pelastetut. Mylady veti henkäyksen ja meni tainnuksiin. Felton jatkoi laskeutumistaan. Päähän päästyänsä, kun jalan sija loppui, laskeutui hän käsiensä varassa ja jouduttuaan viimeiseen astimeen, jalat ottivat jo maahan.
Antakaa anteeksi, antakaa anteeksi! huudahti Felton, oi, antakaa minulle anteeksi! Mylady luki hänen silmissänsä: rakkaus! rakkaus! Mitä minun on anteeksi annettava? kysyi hän. Että minä olen liittynyt teidän vainoojiinne. Mylady ojensi hänelle kätensä. Niin nuori ja kaunis! huudahti Felton suudellen kättä palavasti. Hän jumaloitsi mylady'ä.
Lord Winter'in luota! kertoi Buckingham; käske sisään. Felton astui esiin. Juuri samassa heitti Buckingham eräälle sohvalle kultakirjaisen yöviittansa, pukeakseen yllensä helmikirjaisen sinisen samettitakin. Miksi ei parooni tule itse? kysyi Buckingham. Minä odotin häntä tänä aamuna.
Mylady huokasi; hänelle oli vielä neljä päivää aikaa; neljä päivää olisivat hänelle kylliksi hurmaamaan Felton'in. Mutta hirmuinen ajatus pälkähti hänen päähänsä, lord Winter lähettäisi ehkä Felton'in itsensä Buckingham'in luokse allekirjoitusta saamaan. Mutta häntä rauhoitti kumminkin, niinkuin jo sanoimme, se seikka ett'ei Felton ollut mitään puhunut.
Vielä kerran viimeisen vakuutan teille, että maan päällä syytän teitä ihmisten ja taivaassa Jumalan tuomioistuimen edessä. Silloin kääntyi hän seuralaiseensa ja sanoi: Pyöveli, tee velvollisuutesi. Felton nojasi erästä huonekalua vasten; hirviöntapaisella ilolla näki mylady, että nuoren upseerin voimat ehkä uupuisivat ennen kertomuksen loppua.
Mutta kun mylady oli virtensä päättänyt luuli hän hetkisen perästä kuulevansa syvän huokauksen, ja samat askeleet, jotka hän oli kuullut lähestyvän, poistuivat verkalleen ja ikäänkuin vastenmielisesti. Vankeuden neljäs päivä. Kun Felton seuraavana päivänä tuli mylady'n luokse, tapasi hän hänet seisomassa tuolilla, kädessä köysi, jonka hän oli punonut ja liitellyt batistiliinoistansa.
Ensi kerran muistutti kauhistava tunne häntä, että hän oli nainen. Tyhjä avaruus peloitti häntä. Minä aavistin tätä, sanoi Felton. Ei se ole mitään, ei mitään, sanoi mylady, minä laskeudun umpisilmin. Luotatko minuun? kysyi Felton. Kuinka sitä kysytkään! Pidä kätesi kiinni toisissaan; pane ne ristiin; kas niin, sillä tavoin!
Minä en voi uskoa, jatkoi Felton äänellä, joka muuttui yhä lyhemmäksi ja katkonaisemmaksi, että Teidän armonne tietää tuon määräyksen koskevan lady Winter'iä? Minä tiedän sen vallan hyvin, mutta minua kummastuttaa että te tiedätte sen. Ja teidän armonne voipi kirjoittaa tuon määräyksen alle ilman tunnonvaivoja? Buckingham katsoi nuorta miestä ylpeästi.
Sotamies meni täyttämään upseerinsa käskyä. Felton istahti eräälle tuolille, joka sattui olemaan lähellä ovea, ja odotti, sanaakaan hiiskahtamatta.
Mitä uskontoa te sitten olette; rouva? kysyi Felton kummastuksella, jota hän kaikista peittelemisistä huolimatta ei voinut täydelleen salata. Sen minä olen teille ilmoittava sinä päivänä, jolloin olen kylliksi kärsinyt uskoni tähden, huudahti mylady teeskennellyllä innostuksella.