United States or Cayman Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sanotko sinä, että meidän pieni Eyolf on sen tehnyt? Kas niin! Kas niin! Oo, sinä voisit melkeen kiusata minut toivomaan ooh! Mitä voisit toivoa, Rita ! Ei, ei, ei sitä en sano sinulle. En koskaan! Rita! Minä rukoilen sinua, oman itsesi ja minun tähden, elä anna kiusata itseäsi mihinkään, mikä on pahaa. Molemmat näyttävät hillitsevän mielenliikutustaan. Ovat vakavia ja noloja.
Tiedätkö sinä, Eyolf, senkin? Mutta tosiaan! Jos hän kummitteleekin öisin sutena? Uskotko isä? Eikö mitä! Vaan menehän nyt puutarhaan vähän leikkimään. Eikö sinusta olisi parempi, jos ottaisin jonkun kirjan mukaani? Ei, ei ollenkaan kirjoja tästä lähtien. Mene ennemminkin rantaan toisten poikain luo. Ei, isä, minä en mene poikain luo tänään. Minkä vuoksi et? En, kun minulla on nämä vaatteet.
Jospa se nyt ainoastaan näyttäisi ? Vai niin? Sinä voit siis ehkä selittää minulle. Täällä on Eyolf ja on juuri alkamassa henkisesti itsetietoista elämää. Hänessä on niin monet mahdollisuudet. Ja suuret mahdollisuudet. Olisi täyttänyt minun elämäni ilolla ja ylpeydellä. Ja sitte ei tarvita muuta kuin että vanha hupsu nainen tulee ja näyttää koiraa pussissa
Kiitos, kiitos siitä! Ja silmätkää vähän Eyolfia samalla. Niin, Eyolf, tosiaan! Missä Eyolf on tänään? Minulla on jotakin hänelle. Hän on siellä jossakin leikkimässä. Todellako! Vai niin, että hän on alkanut leikkiäkin nyt? Muutenhan hän tavallisesti istui vain sisällä lukemassa. Se on loppuva. Hänestä on tuleva oikein vapaanilman lapsi. Kas, se on oikein! Ulos vapauteen hänkin, poika parka!
Syynä siihen lienee ettei minulla ole ketään, jonka menettämistä pelkäisin. Eikö todellakaan ole ketään ? Vaan kuule, Rita, missä Alfred on? Taitaa nukkua vielä? Ei aikoinkaan. Hän nousi tänäänkin tavallisella ajalla. No, sitte hän ei ole ollutkaan kovin väsyksissä. Oli hän, yöllä. Tullessaan. Vaan nyt on Eyolf ollut hänen luonaan toista tuntia. Poika raukka, pieni ja kalpea Eyolf parka!
Ja lopuksi luulin, etten enään milloinkaan pääse ihmisten ilmoille. Et kotiasi, meidän luo? Minä olen varma, että ajatuksesi olivat täällä. Ei, eivät olleet. Eikö? Ei. Se oli kummallista. Tuntui minusta, että sinä sekä Eyolf olitte joutuneet hyvin, hyvin kauas. Ja niinikään Asta. Vaan mitä sitte ajattelit? Minä en ajatellut mitään.
Elähän toki epäile sitä, Rita! Niin, niin, me olemme tämän ilman ihmisiä. Mitä oikeastaan aijot tehdä kaikkien noitten turmeltuneitten lasten hyväksi? Kaikista ensin tullenee minun koettaa, voisinko lauhduttaa ja jalostaa heidän elämänkohtaloaan. Jos sen voit tehdä, niin ei ole Eyolf turhaan syntynyt. Eikä ole turhaan otettukaan meiltä. Sinulla, Rita, tulee olla selvillä muuan seikka.
Sillä minä halusin, että isä näkee minut tässä puvussa. Sinun ei olisi pitänyt antaa hänelle tuollaista pukua. Niin, vaan hän kiusasi minua niin kauan. Pyysi niin hartaasti. En saanut häneltä rauhaa. Ja, kuule isä, Borghejm on ostanut minulle jousipyssyn. Ja on opettanut minua ampumaankin sillä. Vai niin, sehän on oikein erinomaista sinulle, Eyolf.
Lattioilla vinkuivat ja ränkyivät juosta, piristäen pitkin ja poikin. Minä en mene sinne, täti. Vaan sitte tulin minä ja eräs toinen. Ja me otimme mukaamme ne kaikki. Nuo pienet, sievät olennot! Me kahden saimme ne kaikki taltumaan. Voi! Isä! kas, kas! Herra jumala, Eyolf sinä! Mikä nyt on? Tuolla pussissa joku potkii! Uh! Toimita hänet ulos, Alfred!
Minä autan häntä saamaan sopusointua hänen toiveittensa ja sen välillä, mikä hänelle on saavuttamattomissa. Sillä siihen hänestä ei ole nyt! Kaikki hänen halunsa menevät sitä suuntaa, mikä koko hänen elämänsä ijäksi jää hänelle saavuttamattomaksi. Vaan minä luon onnellisuuden tunteen hänen mieleensä. Sinun tulisi ottaa nämät asiat tyynemmin, Alfred. Eyolf on ottava minun elämäntyöni tehdäkseen.