Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
"Nimittäkää se, mun ihanimpani," huusi prinssi innolla, "sanokaa, mitä olen unhoittanut tarjota teille, ja rakkauteni kautta vannon minä teille, ett'ette turhaan ole minua siitä muistuttanut! Minä lasken sen teidän jalkoihinne, olkoon se, mitä hyvänsäkin."
"Mikä kauhea putoaminen!" huudahti kanslianeuvos väristen. "On melkein ihme, ett'ette paikalla kuollut." "Sitä ei Herra laupeudessaan sallinut", vastasi Wagner ja hänen silmänsä säihkyivät hänen hellästi katsellessaan vaimoansa. "Jumala osoitti minulle armon, että vielä kerran saan nähdä hyvän vaimoni ja poikani ja siunata heitä molempia."
"Hyvää huomenta, tohtori", vastasi hän väkisin naurahtaen, "haeskelin juuri erästä kuoleman-ilmoitusta sanomalehdessä..." "Vai niin", vastasi hän nauraen, asetti hattunsa pöydälle ja pyyhki nenäliinalla otsaansa, "niin, en tiedä pitäneekö minun surkutella, ett'ette ole onnistunut löytämään.
"Tämä on tosin väärin; mutta minä rakastan maata kaikkina vuoden-aikoina, talvellakin." "Kun koti maalla on täynnä London'in väkeä?" "Ei; se on päin vastoin haitta. Minä en milloinkaan kaipaa seuraa maalla." "Se on totta; minun olisi pitänyt muistaa ett'ette ole muiden nuorien ladyjen kaltainen yleensä ja että teillä on seuraa kirjoista.
"Kyllä tohdin, kyllä voisin, mutta ette saa minua nauraa, ja teidän täytyy luvata, ett'ette sano sitä muille; he muuten rupeisivat minusta pilkkaa tekemään." Opettaja tarttui nopeasti tytön käteen ja sanoi: "sen lupaan niinkuin valan vannomalla."
Minun täytyi nauraa itsekseni, hän kysyi juuri samaa asiaa kuin Dagobert. "Menen", vastasin hänelle, "ja minun täytyy rientää, kello kuusi pitää meidän oleman linnassa." Minä tahdoin kiireesti astua kynnyksen yli, mutta hän pidätti minua lempeästi. "Varokaa, ett'ette kadota itseänne hovi-ilmassa!" varoitti hän kummallisella äänellä ja ojentaen etusormensa.
Ah, herra, keskeytti Aramis, sallikaa minun huomauttaa teitä, ett'ette ole tässä asiassa menetelleet niinkuin hienokäytöksisen miehen tulisi menetellä. Mitä, herra! huudahti d'Artagnan, te siis luulette... Minä luulen, herra, ett'ette ole tyhmä ja että te, vaikka tulettekin Gaskonjasta, vallan hyvin tiedätte, ett'ei ilman syyttä poljeta nenäliinan päälle.
«Niin, niin!« huusi majuri. «Minä tiedän nyt, mikä auttaa... Herra maisteri, minä en ole ymmärtänyt, miten voisin tuttavuuteeni houkutella teitä, jota koko kaupunki kunnioittaa. Nyt toivon minä, ett'ette tarjottua kättä heitä syrjälle«. Majuri ojensi kätensä; Johannes puristi sitä sanaa sanomatta.
"Lupaatteko ett'ette lähde tästä talosta ennenkuin minä palaan?" "Kyllä, minä lupaan sen." "Ja jos asiat ovat niin, kuin minä pelkään, sallitteko silloin minun neuvoa teitä?" "Jumala minua armahtakoon, jos niin olisi! Kehenkäpä minä muuten luottaisin? Menkää menkää!" Kenelm oli toistamiseen kadulla kaasulyhtyjen ja juhannuskuun valossa.
Nyt ei se ole mahdollista, minä en voi luvata teille mitään eikä minulla ole oikeuttakaan siihen. Mutta minä kerron sen, että ellei se vuoden kuluessa onnistu, niin on se kuitenkin joka tapauksessa kerran tapahtuva, tietysti ehdolla, ett'ette kehenkään toiseen mielisty, sillä minulla ei ole oikeutta, enkä uskallakkaan teitä sanalla sitoa. "Näin hän puhui ja seuraavana aamuna matkusti hän pois.
Päivän Sana
Muut Etsivät