United States or San Marino ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän oli tavattoman tunnollinen tässä kuten kaikissa tehtävissään, eikä ainoastaan koonnut kaikkia niitä sanoja ja sanontatapoja, joita hän löysi Ruotsin ruotsissa ja sen kirjallisuudessa, vaan hän etsi niitä myöskin meidän maamme ruotsinkielisiä kirjailijoita lukiessaan, kuten esim. Runebergiä, Topeliusta, Tavaststjernaa y. m.
Mutta nyt oli hän heittänyt maailman kuorman hartioiltaan; hän oli väsynyt, hän etsi lepoa sielulleen ja hänen edessään oli Kaarle XII:n Raamattu avattuna. Mitä hän luki siitä? Se oli Salomon Saarnaajan ensimmäinen luku: "Kaikki on turhuutta! Mitä hyötyä ihmisellä on kaikesta vaivannäöstään, jolla hän itseään rasittaa täällä auringon alla?
En minä viitsi, sanoi Hermanni. Vei kirjan kaappiin ja lähti, paukauttaen hieman ovea. Isä jännitti katseensa pojan jälkeen, silmäkulmat hiukan rypistyivät, mutta kohta lientyivät, jota vastoin huulille ilmestyi omituinen hymynkierre. Sitten hän kaapista kopeloi Hermannin kirjan ja etsi silmälasinsa. Lampun otti katosta ja asetti lähemmäksi pöydälle.
Vaikka alus, jonka äkkinäinen takaisintulo oli ihan odottamaton, ilmestymisellään hämmästytti heitä, oli kuitenkin heidän tottumuksensa noudattamaan varovaisuutta sotajälellä ollessansa niin yleinen ja juurtunut, että jokainen heistä, samassa silmänräpäyksessä kuin melu nostettiin, etsi itsellensä piilopaikan samalla vainulla ja älyllä, kuin kettu etsii luolansa.
Ja te lupaatte, ett'ette etsi häntä? Niin. Luvatkaa Jumalan kantta! Kyllä, Jumalan ja autuuteni kautta. Ettekö mainitse kellenkään tässä maailmassa sanaakaan? Niin. Niin, se on kyllä ... se näkyy teistä, että se on kylläksi. Niin, minä tiedän missä tyttö on; mutta siinä ei ole kyllin. Kuinka niin?
Françoise pidätti häntä. Tyttö vapisi. "Ei, odota, tekisit ehkä paraiten jos jäisit tähän. Kukaan ei etsi sinua, sinulla ei ole mitään peljättävää." "Françoise, sinä salaat minulta jotakin", uudisti Dominique. Françoise vakuutti jälleen, ett'ei hän salannut mitään häneltä. Hänestä tuntui vaan paremmalta tietäessään Dominiquen olevan läheisyydessään. Hän änkytti muitakin syitä.
«Missä, missä ne ovat?» kysyi Petrea valmiina juoksemaan vaikka Kiinaan asti. «Pienessä lippaassa. Meidän huoneessamme!» Nuolen nopeudella riensi Petrea pihan yli itäiseen siipirakennukseen. Hän etsi huoneesta, jonne heidän tavaransa olivat tuotu. Mutta lipasta siellä ei ollut. Varmaankin se oli jäänyt vaunuihin. Missä olivat vaunut. Ne olivat vaunuliiterissä lukon takana. Mistä saada avain?
En yksin; Mull' uskon' on ja seurakuntani. Min' olen kirkon mies. En riitojanne Mä ymmärrä. Mun tehtäväni on Vaan kirkostamme torjua niin hyvin Ne vaarat, joilla harha-oppineen Sit' uhkaa Sigismund, kuin nekin keinot, Joill' aikoo vallan-ahnas herttuamme Sit' astinlaudaksensa käyttää Ruotsin Kuningas-istuimelle. Näätten siis, Ma herttuata peljätä en huoli, Jos hän mua pelkääkin, kun väärin tekee. Ma Sigismundin suosiot' en etsi, Jos hän sen tarjookin, kun oikein teen. "
Sinä et voita minua!» Mutta kun tähän joku meni ja jos ne sen huomasi, niin ase putosi käsistä ja oli kuin ei mitään olisi tapahtunut, etsi lakkinsa, painoi sen syvään päähänsä, alkoi katsella kahden puolensa kuni kuorman eteen valjastettu hevonen, että milloin ja mihin häntä käsketään. Jukke ja Topias olivat vilkkaat ja vihlakat miehet ja hoitivat taloa.
Mikä oli saanut isän mielen muuttumaan, sitä ei koskaan saatu tietää, se vaan tiettiin, että hän oli käynyt Dominiquen luona tämän kotona ja pitemmän aikaa keskustellut hänen kanssaan. Vanhus lienee löytänyt hänessä sen, jota etsi, sillä tästä lähin kohteli hän Dominiquea kuten omaa poikaansa.