Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Hän ymmärsi, että kun Jumalan henki kerran oli saanut koko Bengtin sisäisen olemuksen valtaansa, kun se oli saanut levittää rauhansa hänen rajujen, omavaltaisten hyökkäystensä yli, joilla hän koetti vallottaa sieluja, kun hänen uskonelämänsä voima oli taottu itsevaltiuden raudasta kuuliaisuuden notkeaksi aseeksi, silloin oli pääsevä esiin hänen ijäisyysolentonsa kauneus, josta Esterin nuoruudenrakkaus oli uneksinut.
Tupakoitiin siinä kuitenkin ensin ja odotettiin iltaa vähä lähemmäksi. Nyt on aika, sanoi Matti, puki mekon yllensä, otti kirveen kainaloonsa ja lähti ulos. Isä ja minä lähdimme perässä. Jos jotakin kotona tapahtuisi, piti Esterin torvella merkki antaman. Voi kun ihmisen sydämmen aivoitus on paha, virkkoi isäni kävellessään Matin kantapäillä märässä ruohossa.
Ja kun he näin olivat hieman näytelleet toinen toiselleen, vaihtuivat Esterin kyyneleet hymyksi; ja pian oli kuin olisivat kaikki huolet haihtuneet, niin tyytyväiseltä ja onnelliselta Ester näytti, kun hän istui äidin vieressä ja kertoi matkastaan, aina silloin tällöin keskeyttäen puheensa lapsellisen hellästi äitiä hyväilläkseen.
Kotiin tullessaan sanoi hän Esterille vain Svenin terveiset, mutta ei puhunut kirjeestä eikä Svenin muistakaan oloista; hän tahtoi säästää Esteriltä levottomuuden, joka häntä itseään vaivasi, ja jonkunlaisella katkeruudella hän ajatteli: "Kun Sven kerran vaikeitten hetkien tullen kaipaa apua, niin hän joka tapauksessa kääntyy Esterin puoleen eikä minun..."
Sitte meni hän kirjotuspöytänsä ääreen eikä näyttänyt enää panevan huomiota Sveniin. Kun Sven tuli Esterin luo, oli hän aivan epätoivoisen näköinen.
Kun hän saatettuaan Esteriä hänen kaupunkimatkallaan oli vielä kerran silmännyt taakseen kärryistään ja nähnyt avaralla, ruohoisella kievarinpihalla Esterin seisovan ypö yksin, niin hän silloin mielessään oli toivottanut, mitä sydän ja järki parasta keksi: kumppanin, kunnossa vertaisen.
Luotan sinuun, tiedän, ett'et tästä lähtein koskaan tuota minulle muuta kuin vain iloa ... siksi..." hän kumartui Esterin yli ja lisäsi katseella, johon kätkeysi kokonaisen elämän kiitos ja tunnustus: "siksi, että olet hänen poikansa!" Sven seisoi jonkun matkan päässä ja katseli vanhempiaan.
Hän ehdoitti sentähden veljelleen, että he menisivät heitä katsomaan. Vaan silloin kertoi Väinö hänelle, että hän pari kertaa kadulla oli tavannut Esterin. Vaan tämä kun kulki toveriensa kanssa oli häntä vaan hyvin lyhyesti tervehtinyt eikä ollenkaan puhutellut, vaikka Väinö vartavasten oli pysähtynyt.
Bertelsköld oli nähnyt jo paljon maailmaa, mutta vielä liian vähän oikein arvatakseen kuusitoistavuotiaassa sydämessä asuvaa järjen voimaa. Hirmuinen tuska valtasi Esterin. Pysäyttäkää! huusi hän. Armahtakaa ja antakaa minun mennä ja ennemmin kätkeytyä köyhimpään majaan! Ah, minä kuolen häpeästä yhden ainoan musertavan silmäyksen edessä.
Bengt vallan säteili. Juuri tuollainen tuli hänen vaimonsa olla, kaikkein ihailema ja hänen käytöksessään miellytti häntä juuri tuo hieman hillitty sävy, jota oli Esterin iloisuudessa ja joka niin hyvin sopi rouva Falkensternille. Mitä välitti hän hänen köyhyydestään ja alhaisesta syntyperästään?
Päivän Sana
Muut Etsivät