Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Ne ovat syypäät, jotka huolimatta mistään jumalallisesta tai ihmisellisestä oikeudesta kokevat juurinensa hävittää hyvät vanhat olot; kaksin-, kolminkertaisesti syylliset, kun verensiteiden, vanhain muistojen pyhyyden, esi-isien muiston kunnioituksen, kuu kaiken, kaiken sen, mikä muuten pitää ihmisen sydämmen lämpimänä ja antaa hänelle elämässä tukevan pohjan pitäisi hänelle opettaa, että ken tulee uskottomaksi säätynsä muistolle, se on uskoton itselleen, ja että uskottomuus saa rangaistuksensa ennemmin tai myöhemmin, elämässä tai kuolemassa".
Taloutta hoitamassa oli ylioppilaalla vanha palvelia, joka ikäänkuin kuului taloon, samoin kuin pöydät ja tuolit, ja jonka hän kaiken muun mukana oli myös perinyt isältään. Hän asui vanhassa, harmaassa rakennuksessa, missä oli isot, kylmänlaiset huoneet, joiden seinissä riippui esi-isien kuvat tukka puuteroittuna ja kukat rinnassa.
Kaappeja ja niiden laatikoita paraikaa availtiin, myöskin se laatikko, jossa säilytettiin Rauhalahden esi-isien historiallisia kirjeitä. Makuusohva oli leikattu auki.
Molemmat pojat lukivat innolla kirjoja, joissa puhuttiin sivistyneen perheen esi-isien suuresta opista ja taidosta, ja kun he itse olivat oppia saaneet, sanoi vanhempi: 'Minä en enää viihdy täällä raakalaisessa kodissani. En, sivistyneitten joukkoon tahdon mennä, siellä sivistyneitten kielellä oppia ottaa ja oppia antaa. Tule, veikkoni, Ja tee samaten! 'Veli! Hylkäisitkö äitisi? kysyi nuorempi.
Sinä kunniakkaitten esi-isien jälkeläinen, pääkaupungin mainioimman ja kalliimman opettajan kasvatti! Sitä en käsitä!" "Rakas isä, opettajat ja jalo sukuperä eivät tee viisaaksi, jollei oppilas ole ahkera ja lahjakas. Paljon aikaa olen hukannut seuroihin ja huveihin, pitipä niin tehdä teidän omasta tahdostanne.
Olen jo ruvennutkin kirjoittelemaan aineita kokoon, saadakseni Pietarin tietous Akademialle kertomuksen Suomalaisten esi-isien ja heimokansojen asuntopaikoista ja asioista, mitä olen kirjoittanut Suomettareen sekä paikkojen nimistä ja muista tiedoista saanut lisäksi. Mennä kesänä sain Akademialta rekommendationi-kirjoituksia matkoilleni, joiden tähden lupasin jotakuta kirjoittaa.
Siinä on takana, esteenä, jokin minua voimakkaampi vaisto, jokin veren perintö niiltä ajoilta, jolloin tämä kysymys kaukaisten esi-isien omissatunnoissa ei vielä ollut herännyt eikä voinut herätä, kun ihmisen niinkuin pedon piti elää yksinomaan metsästyksestä ja kalastuksesta ja jolloin koko silloinen ihmiskunta olisi menehtynyt, jollei se olisi tappanut.
Toisin oli Valdemarsborg'issa, jonka salissa esi-isien kuvat riippuivat ajanlaskullisessa järjestyksessä. Jotakin kauheata löytyy jo semmoisessa kuva-joukossa, olletikin tällaisessa; sillä perustuskirjeen johdosta piti sukukartanon-omistajan kuva maalattaman sekä asetettaman sinne ensimäisenä vuotena kartanon haltuunsa saatua.
Eikä lakannut laulu, eikä sortunut soitto, ennenkuin oli uusi asunto valmis ja emo taas siinä lämpimin rinnoin ilojensa hedelmiä hautoi. Laululla sinut, Suomeni, horroksistasi herätettiin, suuret runoniekat soittivat kanneltansa kansani korvaan, ja esi-isien vanhat virret unen silmistäsi ajoivat. Ja kansan nuoriso kulki kylästä toiseen niitä toistellen.
Ja sisällä suurien, viileiden salien ja pitkien, autioitten käytävien seinillä riippui vanhojen harmaahiuksisten esi-isien kuvia, joilla oli hieno palmikko niskassa ja miekka vyöllä, ja jotka ikäänkuin olisivat häntä tervehtineet; mahtavan näköisiä rouvia, turkkilaiset kengät ja ruusuja käsissä, ikäänkuin olisivat hekin hänelle kumartaneet.
Päivän Sana
Muut Etsivät