United States or Mongolia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Useasti kumminkin erosin sangen raskaalla mielellä seuroista, jotka kyllä kukkarolleni kustansivat, vaan eivät toivomaani tarkotusta vastanneet. Varsin uteliaana mietiskelin syytä semmoiseen epäsoinnullisuuteen. Kerran, kun kuten ainakin istuimme pullojen ääressä, tuli sisälle eräs toisille tuttu kauppias. Minä kun satuin olemaan lähinnä ovea, menin häntä ensin tervehtimään.
Lempo vieköön, oikein viisaasti tein että ajoissa erosin tästä asiasta; olin tehdä tekosen, jota olisin kauan saanut katua. Mutta tuossahan tulee jo hänen poikansa, varmaan vastausta tuomaan minulle. Kuudestoista kohtaus. Alsidas, Sganarelle. Hyvä herra, sydämestäni olen teidän nöyrin palvelijanne. Sganarelle. Minä myös teidän palvelijanne kaikesta sydämestäni.
Maldon pyytää saada puhua sanan, Sir". "Vast'ikäänpä erosin Mr. Maldon'ista", vastasi hänen isäntänsä. "Niin, Sir", arveli Uriah, "mutta Mr. Maldon on tullut takaisin ja pyytää saadaksensa puhua sanan".
Hänettä, luulin, etten elää vois, Sentähden muiden seurast' erosin. LAMPINEN. Et tehnyt viisahasti ensinkään. KILPI. En.
"Siksi että se turmeli meidän johtopäätöksemme. Kun menitte naimisiin, sanoitte?" "Niin, herrani. Minä menin naimisiin ja erosin sairashuoneelta. Samalla luovuin kaikista tilaisuuksista neuvotteluun muiden lääkärien kanssa. Minun täytyi hankkia oma koti." "Vai niin. Silloinhan emme kumminkaan olleet aivan väärässä. Ja nyt, tohtori James Mortimer "
Minä erosin Agnes'ista ja hänen isästänsä tavalla taikka toisella, koettaen näyttää hyvin väliä pitämättömältä ja miehekkäältä ja kävin istumaan Londonin vaunujen kutsinlaudalle. Minä olin niin leppeällä ja anteeksi antavalla tuulella, kun ajoin kaupungin läpi, että puoleksi aioin nyykäyttää päätäni vanhalle vihamiehelleni, teurastajalle, ja heittää hänelle viisi shillingiä juomarahaksi.
Viimein kauppias katsoi hyväksi toimittaa minut palvelukseen toiselle isännälle, joka asui saaressa pari peninkulmaa etäällä hänestä. Siellä olin kolme kuukautta. Mutta kun rupesin viinitynnyriä kauppiaan kyökkikamarissa liiaksi ahkeraan suosimaan vesipullon asemasta, ja muistakin syistä erosin sieltä pienen kahakan jälkeen ja olin taasen oma isäntäni.
Eikä minun sydämeni, hyvin ymmärrettävästi, pannutkaan suuresti tällaista lupausta vastaan. Jätettyäni hellät jäähyväiset Riikalle ja torpan väelle erosin toistaiseksi myöskin tovereistani, jotka ehdotukseni mukaan lähtivät pohjoiseen päin, Uudenkaupungin ja Rauman puolelle vakoilemaan. Itse menin aluksi edellä mainitun Fingerrosin luo ja viivyin siellä pari yönseutua.
"No, en minä hänen oikeata nimeänsä muista, mutta Uuron Kössiksi häntä kylän kesken kutsutaan." "Vai niin, vai hän se nyt olikin Uuron Kössi, olen minäkin hänestä kuullut", vastasin minä, mutta silloin jo olimme kirkkomäen alla. Pekan kortteeritalo oli vähän syrjässä, jonka vuoksi minä tässä, kiitettyäni kyydistä, erosin heistä ja läksin hautausmaalle hautakirjoituksia lukemaan.
Hetken vaiti oltuaan ja sitten ohjaksia nykäistyään virkkoi Olavi: Näin teidän albumissanne eilen rouva Sigrid Hammarin valokuvan. Hän on minun vanha koulutoverini ... tunnetteko hänet? Kyllä hiukan. Missä hän nyt on? Hän lienee viime kevännä matkustanut ulkomaille. Ette ole kuullut hänestä mitään? En ole ollut missään yhteydessä hänen kanssaan, sen jälkeen kun erosin koulusta.