Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025


He riemastuvat niin ihmeen ihanasti, eivät he tiedä miksi, vaan yht'äkkiä soi heidän sydämmissään enkelien joululaulu ja rauha niin suloinen, niin hurmaava ja rikkumaton rauha valuu heidän sieluunsa, että se vielä läpi elämän myrskyjenkin säilyttää unohtumattoman muiston lapsuuden joulurauhasta: Se on enkelin joululahja lapsille.

Ja illan impi kaino vastas siihen: Maan päälle katsoo joukko enkelien; Siell' kuvastuvan näkee autuutensa, Kun kuolo kääntää poies kasvosensa". "Se oli hyvin kaunis, mutta minä en ymmärrä oikein sen viimeistä lausetta", sanoi Mari. "Se on helposti selitetty", vastasi Knutson. "Kuolema itkee, kun hän kerran on pakotettu eroittamaan onnelliset".

Siinä kerrotaan, että 200 enkeliä taivaasta salaa lähti maanpäälle naisten luo, josta rangaistuksena Jumala ajoi heidät taivaasta pois ja heitti pimeyteen, jossa niiden on oltava viimeiseen tuomiopäivään asti. Näiden enkelien ja ihmisten tyttärien sukupuoliyhteydestä syntyivät pahat henget, jotka toivat maailmaan huoruuden.

Vallanhimo liiallisuudessaan aiheutti enkelien lankeemuksen; tiedonhalu liiallisuudessaan aikaan sai ihmisen lankeemuksen; mutta hyvyydessä ei liiallisuus voi tulla kysymykseenkään; se ei saata vaaraan ei enkeliä eikä ihmistä.

Varjele meitä oikealla tiellä, Niiden tiellä, joille olet ylenmäärin hyviä tekoja tehnyt, Ei niiden, jotka ovat vihasi päällensä saattaneet, eikä niiden, jotka ovat eksyksiin vaeltaneet. Amen, oi, enkelien, henkien ja ihmisten herra. Rukouksen tehtyään lähti Abdallah keventyneellä sydämellä ja ilon riennättämillä askelilla kotiin päin.

"Minä tahtoisin mielelläni nähdä pyhien enkelien saattokunnan, täti Thekla", sanoi Greeta. "

Ja kun päättyvi kerran Tämä elo, nimeen Herran, Vajavainen, tukalainen, tämä vähä ajan vaihe; Elo toinen, parempainen, Jumal' anna taivahassa, Muuttumaton, puuttumaton ilo enkelien kanssa. Laulu, olut ja viina.

Innostuksen puna oli kohonnut poskille ja silmät säteilivät syvinä ja kirkkaina. Eerosta hän ei enään ollut »tyttö», ei nuori neiti, hän oli enkeli, joka tarttui häntä käteen ja viittasi eteenpäin kuljettavaa tietä, huulillaan enkelien tavallinen ihmislapsille lausuma tervehdys: älä pelkää. Kas, me olemme jo perillä! Miten pian matka on kulunut. Niin, sopersi Eero.

Hiljaa kuiskittu rukous leyhki hänen hengityksensä kanssa kantelen kielille, ja eräs salainen sointu, ainoastaan rukoilevan aistien kuultava, väikkyi hänen ympärillään, ikäänkun kaiku enkelien harpuista äärettömästä etäisyydestä. Hän rukoili lapsuutensa viattoman iltarukouksen.

Niin, minullekin nämät vuodet ovat antaneet enemmän, kuin mitä ovat vieneet. Niitten, joitten tulee auttaa aikansa eksyneitä ja rasitettuja ihmisiä, täytyy ensin astua aikansa taistelon keskelle. Eikö se ole tämä, joka tekee myöskin Martin Lutherin kansakuntamme opettajaksi? Eikö se ole tämä, joka voimistuttaa heikkoja ja syntisiä ihmisiä saarnaamaan evankeliumia taivaan enkelien sijasta?

Päivän Sana

arvellaan

Muut Etsivät