United States or Wallis and Futuna ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän oli tavattoman aikaiseen kehittynyt, ja hänen oli vallannut kauhistus ja vastenmielisyys siihen verivirtaan, joka teki hänet naiseksi. Tohtori oli huomannut hänessä mitä omituisempia oireita, yhä kasvavan vastenmielisyyden lihallisiin aistintoihin, jonkinlaisen aikaiseen kypsyneen mystisismin, joka sai hänen haaveilemaan enkeleistä, puhtaista neitseistä ja eetterisestä viattomuudesta.
CRESSIDA. Halunnutko, prinssi? Suokoon jumalat! Oi, prinssi! TROILUS. Mitä tulisi heidän suoda? Mistä tuo ihana keskeytys? Mitä epäiltävää mutaa rakas armaani lempemme lähteessä havaitsee? CRESSIDA. Enemmän mutaa kuin vettä, jos ei pelkoni ole sokea. TROILUS. Pelko tekee enkeleistä perkeleitä; se ei koskaan näe oikein.
ENKELI. Yks Siinain pyhist' enkeleistä olen Jumalan käskyläisnä ihminen: Pyhyyttä rakastan ja oikeutta. On kädessäni Israelin soihtu Ja miekan kahva. Nouse, aamun mies! Sun herrasi on Israelin Herra. Sanasi suista, kuule kutsumustas: Sin' olet Tadmorlähde Syyriasta, Erämaan pyhäin kirkastettu silmä. Siis siunausta suihku Jaakopille.
Emme rakastaneet polvistumista, messuja, saarnoja, veisausta, emme koko noita sunnuntaimenoja, jolloin ihmiset kokoontuvat julkista rukousta pitämään, »jumalaa palvelemaan.» Se elämän hienous ja ylevyys, jota me saatoimme ajatella, oli aivan vieras sille jumalalle, joka esiintyi virsikirjoissa ja raamatuissa raakojen lauseiden ja epähienouksien keskellä, jotka jumalan ohessa kertoivat perkeleistä ja enkeleistä ja kaikellaisista meille oudoista juutalaisista käsitteistä.
Substansein kanssa yhteisluotiin, taattiin järjestys, sekä huippupaikan saivat ne, joissa ilmi tuli muoto puhdas. Puhtaalla aineell' oli paikka alin; keskeltä kiersi aineen ynnä muodon, se vyö, min milloinkaan ei vyöttö laukee. Kirjoitti Enkeleistä Hieronymus, ett' ennen monta vuosisataa luotiin ne kuin maailma muu tää muodostettiin.
Sitte olin kulkevinani punaisissa pilvissä, joissa kuuntelin musiikkia oikeata torvisoittoa ja katselin enkeleitä. Eräs enkeleistä oli hyvin pitkä ja laiha ja päivettynyt. Se kietoi kätensä kaulaani ja suuteli minua. Mutta se olikin Lienan muisku, hänen tavallinen muiskunsa. Heräsin näet siihen, että Liena iski kämmenellään suutani vasten.
Stanley otti silloin raamattunsa ja käänsi hänelle mitä Hesekiel ja Johannes sanovat enkeleistä. Musta keisari loi halukkaita, uteliaita silmäyksiä raamattuun ja kun Stanley huomasi tämän, vei hän hänen luokseen nuorukaisen Dallingtonin, joka, kuten ennen on mainittu, oli oppilas yliopisto-lähetyksessä Sansibarissa, ja joka taisi kääntää raamatun hänelle hänen omalla kielellään.
Ei laskein päästä kahteenkymmenehen niin nopeaan kuin osa Enkeleistä järkytti elementtienne pohjan. Muut pysyi, tarttui taiteeseen, min näet, niin iloiten, he että eivät koskaan eroa karkelostaan kaunihista. Sen ylpeys kirottu, min Tuonelassa näit kaiken maailman sa kuormain alla ol' alkusyynä lankeemuksen syvän.
Pieni olento valkoisessa puvussa, kasvot kuin kirkastetut. Nikkilän emäntä oikein tyrmistyi. Sitä olisikin luullut enkeliksi yht'äkkiä sekin, joka oli hylännyt uskonsa enkeleistä, vaikka se ei ollutkaan kuin Viion Elsa.
Peljätty yksivaltias istui avoimin silmin ja raukeamattomaila tarkkaavaisuudella; hänen päällikkönsä, kunnioittaen hänen osoittamaansa huomiota, olivat osoittavinaan yhtä suurta huomiota kuin hän itse, vaikka muutamat vanhimmista aivan varmaan pitivät kaikkea tuota hyvin ikävänä. Sitten siirtyi Stanley uskontoon, ja kun hän tuli maininneeksi enkeleistä, tahtoi Mtesa kuulla enämmän niistä.