Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Epäiltämättä jonkun laivassa olevan kamarineitsyen omavoitolliseen huolenpitoon, jollekin huolettomalle sairaanhoitajalle. Minä tahdoin tietää, kuinka asianlaita oli, ei turhasta uteliaisuudesta, vaan hartaasta osan-ottavaisuudesta Ellenin ja Fabianin keskenäiseen väliin, joskin ainoastaan estääkseni tuota heidän välillään aina peljättävää toisiinsa yhtymystä.
Avis Everhardin käsikirjoitus on ainoa asiapaperi, missä hänen nimensä esiintyy. Yhdeksäntoista vuotta on tätä piilopaikkaa melkein yhtä mittaa käytetty, eikä koko sen ajan kuluessa kukaan asiaankuulumaton, yhtä ainoata lukuunottamatta, ole sitä keksinyt. Ja kuitenkin se on ainoastaan neljännesmailin päässä Wicksonin metsästyshuvilasta ja vajaan mailin päässä Glen Ellenin kauppalasta.
Ellen ei kohta voinut tuntea sitä Henrikin ääneksi. Oletko varma siitä ett'ei kukaan ole sinua nähnyt? Olen! vastasi hän sortuneella äänellä. Tule tänne ylös luokseni! Henrikin pää näkyi taas ikkunassa, Ellenin käsivarret olivat taas hänen kaulassaan ja tällä kertaa oli hänen halailemisensa vielä enemmän sydämelliset. Henrik tunsi polttavan kuumain huulten koskevan omiansa.
Siinä oli Musta-Läsi ja Valko-Läsi, siinä oli Vlak, Viktoria ja Ejegod. Jumala tiesi mitä ne hänestä ajattelivatkaan, joka istui siinä niin levollisna? Tuskin tahtoivat häntä kiertääkään. Musta-Läsi nuuski ohitse mennessään, Viktoria heilutti häntäänsä niin että se melkein sattui Ellenin silmiin, Ejegod pelästyi, hyppäsi sivulle ja Vlakin selkään, sekä saattoi koko karjan suurimpaan hämmästykseen.
Ja kuitenkin Elleni, siinä tilassa missä hän nyt on, tarvitsee semmoista miestä tuekseen kuin Fabiani on. Mutta, sanoin minä, seuratkoon siitä mitä hyvänsä, niin totisesti emme saata sekä Ellenin että Fabianin vuoksi suoda muuta kuin yhtä asiata, nimittäin että Harry Drake kaatuu. Oikeus on meidän puolellamme.
Hämmästyneenä Ellenin tavattomasta juhlallisuudesta ja viehätettynä hetken suloudesta, nosti Henrik hänet lattialta ja, puoleksi kantaen häntä sylissään, sanoi hän loistavin silmin: Ja minä, Ellen, minä lupaan sinulle että kaikki, mikä mennyttä on, pitää mennyttä olla, sekä että vaan ääretöin rakkauteni on seuraava sinua tämän kynnyksen yli!
Nämä ihmiset ja tuo somaksi laitettu pieni asiamies olivat nähneet Ellenin alakuloisena. Vaan alakuloisuus ei ollut Ellenin asia. Hän pudisti sen päältänsä voimakkaalla tahdollansa ja heitti alakuloisuuden sikseen. Loppupuoli päivästä päättyi siten että hän taas pani väkensä järjestettyyn työhön. Se olikin tarpeellista.
Hän oli ollut yötä Fabianin luona, joka vielä oli sen hirmuisen mielenliikunnon vallassa, minkä Ellenin miehen nimi oli hänessä aikaansaattanut. Oliko se joku salainen sisällinen havainto, joka oli saattanut hänen ajattelemaan, että Harry Drake ei ollut yksinään laivassa? Oliko Ellenin läsnä-olo ilmoitettu hänelle tämän miehen näkemisen kautta?
Fabiani otti hänen sylellään vastaan ja Elleni vaipui hengettömänä alas. Fabiani parkasi sydäntä särkevästi. Hän luuli Ellenin kuolleen, mutta tohtori astui väliin ja sanoi:
Veri kiehui hänen suonissaan, silmät himmentyivät ja hän tunsi että lämpöset, pehmoset huulet kohtasivat hänen huuliansa, ja onnen huudahduksella sulki hän Ellenin syliinsä, suuteli häntä innokkaasti ja pyysi samalla ett'ei hän pahastuisi. Nyt minä kuitenkin otin sinut! sanoi Ellen veitikkamaisesti, vapauttaen itsensä hänen syleilyksistään. Niin, mutta nyt menemme pian naimiseen, eikö totta?
Päivän Sana
Muut Etsivät