Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. toukokuuta 2025
Meidän ei pidä toivoa muuta kuin että voisimme olla hyödyksi maailmassa. Varsinaisessa elämässään ruumiin ulkopuolella ihminen on toinen olento. Hän on siinä tilassa niin suuressa määrin toinen olento, että miltei kauhulla tai vieromisella ajattelee fyysillistä käyttövälinettään, joka silloin merkitsee hänelle koko fyysillistä personallisuutta.
Hän tuli aina hartaaksi, kun puhui tästä mustepilkusta omassa elämässään, ja mielellään hän sen puheiksi ottikin.
Hänen lempeä luonteensa ei kieltäytynyt hänen sodallisessakaan elämässään: hän kielsi pois kaiken tarpeettoman julmuuden ja käski säästää kaikkia naisia ja lapsia, iällisiä ja sairaita, ja kaikkia munkkia ja muita, jotka viettivät jumalista ja maailmasta eroitettua elämätä.
Hän oli vieläkin niin soma tyttö. Niin hyväsydäminen ja hellätunteinen, että ei enempää enää toinen. Tuntui että hän voisi antaa vaikka silmän päästään toiselle, jos sillä voi auttaa. Ja niin herttainen hän oli, kun oli tavallisella tuulella. Minä mielistyin kovasti häneen tällä aikaa, kun hän oli meillä. Eikä hänen elämässään silloin ollut moitteen sijaa.»
Mitä turhia hän olikaan tässä ajatellut? Eihän ulkonäkö ole minkään arvoista, sen hän kyllä tiesi, kun vaan muuten on hyvä ja jalo ihminen. Ja siksi hän tahtoi pyrkiä. Elämässään tahtoi hän kerran jotakin jaloa ja hyvää toimittaa, ja täällä kodissaan tahtoi hän olla hyödyksi ja iloksi, rakkaitten vanhempain, Laurin, Elsan, Esterin ja kaikkein iloksi.
Heidän lapsensa olivat kaikki isänsä näköisiä ja sepä oli äidille mitä suurin lohdutus hänen muutoin niin ilottomassa elämässään. Hänen sydämmensä pelkäsi, nyt kuin aina, tätä alati uudistettavaa aamutointa, mutta hänen täytyi se tehdä. Hän laski hiljaa kätensä miehensä olalle: "Kaarle, Kaarle!" sanoi hän vienolla äänellä.
Ainoastaan silloin, kun selvästi näemme lapsemme syöksevän itsensä onnettomuuteen, olemme velvolliset estämään, jos hyvillä neuvoilla sen voimme tehdä.» »No niin, sitäpä minäkin juuri tarkoitan, että rovasti hyvillä neuvoilla estäisi häntä menemästä kartanon Jaakolle.» »Onko tämä nuorukainen tunnettu hurjaksi ja huonoksi elämässään?» kysyi rovasti. »Onko hän juomari?»
Hän itsekään olisi tuskin uskonut enää, sillä hänkin oli jo ruvennut epäilemään omia voimiaan. Mutta se onnistui kuitenkin, onnistui kuoleman uhallakin! Se tapahtui silloin, kun Nalle ensimmäisen kerran elämässään tapasi itsensä arvoisen vastustajan.
"Mitä sinä siinä töpistelet ja heristelet ja kuitenkin heität hyvät aikeesi siihen?" sanoi emäntä, samassa vanuen Jakkeen kiinni, ja hän nujuutti ja myllyytti miestään niin että sääret virveliä huusivat. Jakke parka nauroi niin että oli siihen katketa. Kenties oli se Jakelle ensimäinen sydämellinen nauru koko elämässään.
Häntä jo elinaikanaan niin ylisteltiin, että eräs porvari etäisestä Gades-kaupungista matkusti pitkän tien Roomaan ainoastaan näkemään tätä historioitsijaa. Augustuksen perhe ja viimeiset vuodet. Yksityisessä elämässään ei Augustus ollut onnellinen.
Päivän Sana
Muut Etsivät