Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
"Kuinka tahdot, poikani ... mutta sillä ehdolla, että lupaat tulla takaisin joka päivä sitomisen aialla.
Tynnyri on minusta parempi kuin tyhjä säkki.» Ja Huukperi sai enimmät äänet, eikä ole katumista ollutkaan. Pienessä kaupungissa oli pormestarin vaali. Oli niitä ehdolla jos jonkinlaisia, pieniä jos suuriakin miehiä. Mutta ei ollut kuin yksi ainoa pulloposkinen, pyöreävartaloinen, pehmeämuotoinen. »Sehän tuo jaksanee oikeutta istua, kun on, minkä päällä istuu», sanottiin, ja hän sai viran.
Minun päätökseni oli kaikessa tapauksessa tehty, se oli; puhua suoraan, vakavasti ja selvään hänen kanssaan; sillä pettää häntä jossakin suhteessa sitä en tahtonut millään ehdolla tehdä. Jälkeenpuolenpäivän hämärissä, sill'aikaa kuin muut olivat ulkona virvottelemassa, sain minä tilaisuuden puhua kahdenkesken hänen kanssansa.
Saatte sata plootua sillä ehdolla, ettette hiisku siitä kellekään mitään. Mitä sanotte siitä, häh? Tietäkää huutia! Minä en ole mikään varas. Vai niin. Jos sitä nuottia vedätte, on se oma vahinkonne. Minun puolestani voitte kernaasti antaa varkaiden ja roistojen valtakuntaa hallita. Minä sanon suoraan ajatukseni ja neuvon teitä ystävänä. Ette suinkaan voi sataa viittäkymmentä vaatia?
»Kyllä sinä toisen vuokraajan saat tänne. Sen olen jo toimittanut.» »Niin, tuo leski, joka täällä kävi, vaan ennemmin minä sinut olisin pitänyt.» »Mutta minähän jäinkin tänne sillä ehdolla, että pääsisin pois heti, kun toisen vuokraajan hankin sijaan.» »Kyllä niin», sanoi Loviisa.
Teitä ei pitäisi vielä päästää, mutta ainoastaan sillä ehdolla, että pian tulette takaisin. Naimi, Naimi sen sanoi... Ja kun Antero laskeutui polulle, joka harjun alta lähti metsän halki viemään Korpivaaran kirkolle, kuuli hän jälkeensä huudettavan: Eläköön runoilija! Eläköön Suomen Tyrtaios! Eläköön isänmaa! vastasi Antero. Kirjoittakaa meille! huusi soinnukas ääni. Runomitassa! huusi toinen.
Kouluun ei mene Juoseppi enään millään ehdolla, sen on hän kalliisti vakuuttanut; pojat ovat myös kovin häijyjä; he ovat antaneet Juosepilleni haukunta-nimen: 'maitosuu', lisäsi Martina hymyten kyynele silmin, ja kirkkoherran rouva naurahti myös, mutta heti kohta tuli viimemainittu taas yksivakaiseksi, sanoessansa: "Herra tuolla sisällä on minun veljeni; minä täydyn nyt käydä hänen tykönsä.
Todellakin! huudahti Larsson ivaten. Tulkaa, pyhä isä. päästäkää minut siteistäni ja sallikaa minun syleillä teitä. Minä tarjoan teille ystävyyteni, ja tietysti luotatte te minuun. Mitenkä sanookaan Seneca: homo homini lupus, ei koira koiran hännälle polje. Tarjoan teille armoa, jatkoi jesuiitta kylmästi, kolmella ehdolla, joita ette varmaankaan kieltäytyne täyttämästä.
Mutta nyt tahdon nähdä kyökin ja Inkerin huoneen." "Kyökin? Niin, tyttöseni, sen saat kernaasti nähdä; mutta muuten ei sinulla tule olemaan mitään tekemistä kyökkiosastossa; minä olen saanut oivallisen kyökkipiian, oikein aarteen, joka voi hoitaa kaikki, vaan joka myös tahtoo sitä hoitaa ilman mitään sekaannusta; sillä ehdolla on hän pestattu.
"Isä, salli nyt kumminkin Mayer Anshelmin puhua asiansa loppuun", sanoi Gudula ja katsoi niin kummallisesti tuohon hämillään olevaan nuoreen mieheen. "Minun luullakseni hän ei vielä ole pää-asiaa sanonut. Puhu siis, Mayer Anshelm. Millä ehdolla tahtoo tuo rikas Nathanson ottaa sinut yhdysmieheksensä?" "Hän on pannut minulle ainoastaan yhden ehdon, sisar Gudula.
Päivän Sana
Muut Etsivät