Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Vaka vanha Väinämöinen sanan virkkoi, noin nimesi: "Enpä jäälle jättänynnä, uhkuhun upottanunna: siinä koirat siirteleisi, linnut liiat peitteleisi; enkä suohon sortanunna, kaivanunna kankahasen: siinä toukat turmeleisi, söisi mustat muurahaiset. "Tuonne saatin saalihini, ehätin erän vähäni kultakunnahan kukulle, vaskiharjun hartioille.
Minun täytyy viedä nämä sinne oitis. Hän kärsii näiden puutetta. Minun täytyy jatkaa matkaani. Te ymmärrätte. Sitten minä palaan. Sen lupaan teille.» »Sallikaa minun tulla mukaan», ehätin minä. »Onko se kaukanakin?» Hän huoahti jälleen ja suostui. »Ainoastaan kahden kadunkulman päässä», sanoi hän. »Rientäkäämme.» Piispan johdolla opin tuntemaan entistä perinpohjaisemmin omaa ympäristöämme.
Viimeiset sanat hän virkkoi jo portaita alas juostessaan ja kun minä rahat maksettuani ulos ehätin, mennä viiletti hän jo kappaleen matkan päässä pitkin esplanaatia ja ohjasi kulkunsa sinne teaatterin puistoa kohden, josta hän äsken oli tullut. Katselin nurkassa hetken sitä hänen menoaan. »Olen kuin hypnotiseerattu», oli hän sanonut. Tuo näytti todellakin vähän siltä.
"Hywä Jumala...! oletteko tekin tunteneet tuon lapsiraukan?" sanoi waimo matalalla wärisewällä äänellä. "Olen moneenkin kertaan. Tawatakseni häntä ja tuottaakseni hänelle iloa hetkeksi, ehätin melkein hengen kaupalla hänen luokseen; sattumus ohjasi minut tänne ja täällä tapasin minä hänet hengettömänä", sain minä waiwalla sanotuksi.
"Täällä, äiti", ehätin minä, ja oitis toi tarjoilija Petterillekin lasin.
"Entäs sitten?" ehätin minä sanomaan, ennenkuin isäntä kerkesi puhettaan jatkaa, ja tuo kiirehtimiseni tuli aiwan pelkästä uteliaisuudestani, sillä mitä hän oli tähän asti kertonut, ei ollut mielestäni sitä laatua, että siitä olisi tarwinnut noin sywään suruun waipua.
Ehätin joinakuina iltoina koskelle ennen toveriani ja koetin nakella samoja pyydyksiä ja samoilla paikoilla kuin hänkin, aina tuloksetta. Kun hän sitten saapui toiselle puolelle, niin rääkäsi hänen rullansa samassa ja pian kuului tappokalikan pauke vesakosta.
Se on valmis korjaamaan kaikki vääryydet, niin pian kuin se saa niistä tiedon. Ja tämän tiedon antaminen on kirkon velvollisuus.» Ernest nauroi. Hän nauroi julmasti, ja minä ehätin piispan puolelle. »Muistakaa», huomautin minä, »että te näette ainoastaan kilven toisen puolen. Meissä on paljon hyvää, vaikka ette myönnä mitään sellaista meissä olevan. Piispa Morehouse on oikeassa.
Päivän Sana
Muut Etsivät