Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025


Sun ystäväs Eerik on lohduton, pahat aaveet väijyy teitään, niin monta hän surmaan syössyt on, ei säälinyt kyyneleitään. Nyt kytkeä tahtoo he kuninkaan, ei valtikkaansa he siedä, mut ethän, Kaarin, annakaan sa untesi prinssiä viedä? Ja aatelisherrat kapinoi, ei kuule ne kuningastaan ja huovit ja tallirengit, oi, ne nousevat herraansa vastaan.

Jotenkin tuore esimerkki tästä suomalaisten välinpitämättömyydestä sattui Elfdalissa Taalain maakunnassa 1870-luvun loppupuolella, ja sen kertoi minulle heti sen jälkeen kruunun metsänvartija Eerik, joka oli leikillinen kunnon mies. Vaivalloisen virantoimituksen päätyttyä hän otti vähän joutilasta aikaa ja lähti lännemmäksi saloseuduille kalastamaan.

Sun kiros, kadotettu, tunnen kyllä: kuin ilottomat pilvet kattoin yllä käy ohitseni päivät, vaihtuu yöt. Yön prinssi ystäväs Eerik on, öin vainoo veriset veljet, on rintansa synkkä ja rauhaton, sitä kietoo kirot ja eljet. Hänen poveas vasten painaltaa suo, Kaarin, päänsä kuuma: hänen henkensä kahleet kirpoaa ja hullun järkensä huuma.

Kokouksessa oli monta, jotka nyykähyttivät ja hymyilivät kehoittavasti pojalle. Tämän äiti, paksu kellahtava matami, sekä isä, Endre Egeland, olivat ylpeät hänestä. Mutta Eerik Pontoppidan ei näyttänyt huomaavan tätä kaikkea. Henrietteä ei kukaan katsellut paitsi Laurits; tyttö istui häpeissään ja piiloitti itsensä kahden ystävänsä taakse.

Vuonna 1701 ilmestyi suomalaisen virsikirjan laitos, joka vasta 1886 vuoden kirkolliskokouksessa vaihdettiin uuteen virsikirjaan. Vaikka nykyajan vaatimusten mukaan sangen puutteellinen, oli se kuitenkin entisestään suuresti parantunut, etupäässä, niinkuin arvellaan, Turun koulun konrehtorin, sittemmin Kronoby'n kirkkoherran, Eerik Cajanuksen toimesta.

*Lisäys.* Eerik Kustaa Eurén, synt. Porissa 1818, oli ensin kirjanpitäjänä eräässä rautatehtaassa, kunnes hänen onnistui päästä yliopistoon, rupesi sitten koulumieheksi ja kuoli Hämeenlinnan lukion lehtorina 1872.

Mainittavin tilapää-runoilija on Eerik Justander, runoustaiteen professori ja virallinen suomentaja,

Niin rohkenit lyödä takaisin, sinä maanpetturi! karjaisi kreivi, uudelleen vihastuneena. Jumala minua siitä varjelkoon! vastasi Eerik vilpittömästi. En tiennyt, että se oli prinssi; mutta lasta en löisi koskaan. Olenko minä lapsi, minä! keskeytti hänet kiivaasti prinssi, loukkautuen. Sinä valehtelet, riivattu konna!

Päivän Sana

vaadittaessa

Muut Etsivät