Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
"Enkö minä voisi tehdä mitäkään hänen edestään? varjella häntä surusta, en ole voinut, ja sen sijaan että olisin jakanut sen hänen kanssaan, annoin hänen yksin sen kantaa, siksi että hän oli raukeamaisillaan. Eikö siis todellakaan ole mitään, jota voisin tehdä hänen edestään?"
Hän näki koko sukukuntansa riutuvan pois maan kasvoilta heidän edestään; näki, kuinka Indianein alueet joutuivat muukalaisten käsiin ja he itse heikkonivat, hajosivat ja hävisivät. Sopii väittää, että uutis-asukkaat alusta ostivat maan; mutta onko ketään, joka ei tunne, kuinka ensi asutuksen aikoina Indianien kanssa kauppoja tehtiin?
Yht'äkkiä näytti latu lähtevän varmaan suuntaan viemään. Se oli nyt säännöllisempi ja selvempi, oliko sitten niin, että hiihtäjä oli uupunut sinne tänne reutomasta tai saanut varmaa vihiä siitä, minne oli mentävä. Empimättä seurasi sitä nyt pastori varmana siitä, että pian saavuttaisi toverinsa. Jonkin aikaa jäätä hiihdettyään näki hän maata häämöittävän edestään ja tuli rantaan.
»Senkin hölöhuuli!» sateli hänelle vastaukseksi ja sokuriastia muuttui hänen edestään pöydän toiseen päähän. »Kauankos tuo mörtsi ne sisäänsä purnuaisi», lisäsi vielä joku. Tällä välin oli trahteerin edustalle kokoontunut joukko uteliaita. »Mitä teillä on siinä pytyssä?» kysyivät he. »Mitä se teitä liikuttaa?» »Ei, ei, mutta mehän kysymme vaan. Ei me puhuta kellekään.» »Ei sittenkään!»
Minusta olikin niin hauskaa nähdä heidän sydämmensä pohjasta tahtovan salata kaikkia toisiltaan, vaan minä sen sijaan näin heidän kaikkein mietteensä. Olipa se kirjava seura, joka vilisi herra vapaaherran ympärillä: kaikki hyviä ystäviä, sydämmen ystäviä, mutta ei kukaan heistä olisi oikeastaan hänen edestään pikkusormeaankaan uhrannut.
Hän muisti kukkaset kedolla ja mikä haju kullakin niistä oli ollut, muisti myös, miltä petäjän ja kuusen pihka tuoksui ja oliko hangen alla ennen ollut karpalosuota vai kuivaa, rauskuvaa jäkäläkangasta. Metsään ei hän koskaan omin luvin mennyt, senjälkeen kuin pyyparvi kerran oli kanervikosta hänen edestään lentoon pyrähtänyt ja säikäyttänyt hänet niin, että hän oli laukalla tullut kotiin.
Se oli valmis antamaan meille sydämmen rinnastaan. Tietävät, että veremme on vuotava heidän edestään. Mutta mikä teidän on? Sprengtport nosti paitansa vasemman kainalon alta. Kiristä käärettä, Löfving. Kas niin, haavaa pitäisi hoitaa, mutta nyt se on mahdotonta, ja vasta ehkä ei tarvitakaan. Kuka ties! Ei, ei tiedä. Ei meistä kukaan Jumalan teitä viito.
Niin, se olisi pian tehty tappakaa minut, minä pyydän, tappakaa minut!" Tuo epätoivo ja nuo kyyneleet tekivät lopulta upseerin kärsimättömäksi. Hän huusi: "Kas niin, nyt piisaa! Tahdon olla jalomielinen ja antaa teille kaksi tuntia aikaa. Ellei rakastajanne ole täällä kahden tunnin kuluttua, saa isänne kärsiä hänen edestään."
Kaikkein rakkain mikä Elsalla oli ja johon hän ei päässyt hyvinkään monesti, se oli kirkkoon. Toiset kyllä kävivät kirkossa hänenkin edestään, kumminkin he aina kirkkoon menon nimellä virsikirja kainalossa ulos läksivät, luvan rouvalta siihen saatuansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät