United States or Palau ? Vote for the TOP Country of the Week !
Valtakunnanneuvosto selitti 14 p. huhtikuuta hänen puolustelunsa riittämättömäksi, duuma 10 p. toukokuuta hänen menettelynsä laittomaksi. Stolypin pysyi virassa. Pannakseen vastalauseensa vallankaappausta vastaan Gutshkov luopui puhemiehentoimestaan. Se ei tehnyt mitään vaikutusta hallitukseen, vaan oli sille vain mieleen.
Neljäs duuma, jota kansa sanoi pappisduumaksi, koska siinä istui 49 hengellistä, jatkoi kolmannen politiikkaa. Marraskuussa 1913 Gutshkov lokakuulaisten kongressissa kuvasi Venäjän tilaa. Luottaen tsaarin lupauksiin lokakuulaisuus kuusi pitkää vuotta oli kärsivällisesti koettanut sovittaa toisiinsa hallitusta ja kansaa. Turhaan! Usko ja kärsivällisyys ovat nyt lopussa.
Aerenthal virkisti hänen muistiansa, huomautti hänelle Buchlaun sopimusta ja viittasi erääseen salaiseen välipuheeseen vuodelta 1878, jossa Venäjä oli sitoutunut olemaan tekemättä minkäänlaisia vastaväitteitä Bosnian ja Herzegovinan mahdollista anastamista vastaan. Kärsimättömästi kolmas duuma odotti Isvoljskilta suurta sanaa.
Huhtikuussa samana vuonna puhkesi kaukaisessa Bodaibossa, Itä-Siperian venäläis-englantilaisten kultakaivosten keskuksessa, työmiesten palkkalakko, joka leimattiin kapinaksi ja verisesti kukistettiin. Edustaja Kerenskin toimesta, joka paikalla oli toimittanut tutkimuksia, duuma teki hallitukselle välikysymyksen, johon sisäministeri Makarov vastasi.
Ainoa myönnytys, mihin duuma pakotti hallituksen, oli se, että kerran niin ylistetty ja nyt kavaltajaksi leimattu entinen sotaministeri Suhomlinov asetettiin syytteeseen. Oikeistokin oli sitä vaatinut, ja hallitus siis siihen myöntyi. Toukokuun 3 p. hänet vangittiin ja vietiin Pietari-Paavalin linnoitukseen.
Vuoden 1905 vallankumous, jonka tuloa Venäjän sivistyneistö kokonaisen miesiän oli toivonut ja jonka voitosta se oli haaveillut "valoisaa tulevaisuutta" isänmaallensa, jolle se epäitsekkäällä ihanteellisuudella oli kantanut monta uhria, oli mennyt pirstaleiksi Venäjän sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen luokkaitsekkyyden ja kamariviisauden tähden. Tsaari ja duuma 1906-1907.
Duuma oli monen kauniin puheen jälkeen valmistanut kansanvaltaisen koululain, jonka toimeenpano kuitenkin raukesi valtakunnanneuvoston vastustukseen. Kansanvalistus oli siinä ministeriössä, joka kantoi sen nimeä, tullut puolueasiaksi.
Toinnuttuaan hämmästyksestään taantumuksen hallitus saattoi sotaväen avulla panna toimeen ankaran koston. Ensimäinen duuma hajoitettiin, sen jäsenet vangittiin. Pietarissa pantiin toimeen verilöylyjä. Moskovan kapina epäonnistui. Sevastopolissa ammuttiin luutnantti Schmidt. Ken jaksaa luetella hirmuhallituksen kauhuntöitä jälkeen v. 1905 ja viime maalisk 13 päivään saakka.
Salainen tarkoitus oli parlamentillisen ministeristön muodostaminen, johtajanaan ja ulkoministerinä professori Miljukov, viideksi vuodeksi, sillä tämän ajan valtakunnan-perustuslait määräsivät duuman valtakaudeksi, jollei hallitsija sitä ennen hajoittanut. Kansan nimessä duuma kääntyi tsaarin puoleen adressilla.
Samaan aikaan kuin duuma, piti kokouksiaan valtakunnanneuvosto, jonka toiminta hupeni muutamiin sisällyksettömiin täysistuntoihin. Sen valiokuntien työstä ei kuulunut mitään. Tsaarista sanomalehdet vain kertoivat, että hän armollisesti vastaanotti taantumuksellisia arvohenkilöitä, suuressa määrin jakeli ritarimerkkejä ja rykmenttipyhimysten kunniaksi piti sotajoukkojen paraadeja.