Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Kohta tämän jälkeen kuultiin hanskurin kaikuvalla äänellä kutsuvan Dorotheaa; sitten kuului vähän avainten kilinää sekä kenkäin kopinaa ylös ja alas rappusia ja tuosta Dorothea ilmautui, kantaen kolmea suurta pikaria vihriäisestä lasista, joita silloin pidettiin varsin harvinaisina ja kallis-arvoisina kaluina.
"No, Dorothea, jouduta nyt vaan syömistä, muija kulta ja Conachar miss' on Conachar?" "Hän on mennyt levolle, isä, hänen päätään kivistää", vastasi Katri epävakaisella äänellä. "Mene häntä kutsumaan, Dorothea", käski vanha hanskuri. "En kärsi noita hänen juoniansa.
"Dorothea pahan maailman lintu sinä perhana sano vaan, onko tyttäreni terve?" "Minä olen terve", vastasi Perth'in kaupungin Kaunotar omasta makuuhuoneestaan; "minä olen aivan terve. Mutta mitä, Pyhän Neitsyen nimessä, lienee nyt hätänä, koska kirkonkelloja soitetaan takaperin? Ja kadulla on semmoinen kiljunta ja kirkunta". "Minä lähden paikalla tiedustamaan.
Maalatulta nukelta sitä vastoin näytti hänestä tämän kuvan rinnalla räntmestarin sievä Dorothea; alussa oli hän vielä monta kertaa ajatellut häntä rakkauden suuttumuksella, nyt karkoitti hän hänen muistonsa ylenkatseen täydellä vihalla. "Kuinka sokea olin, kun niin peräti väärin Marthan tunsin", pitkitti hän silloin.
Vaan sinä, Dorothea, saat tulla kanssani ja panna raajasi liikkeelle minulle avuksi". Hän läksi ulos vanhan akan kanssa, ja Heikki Seppä nyt, melkein ensikerta eläissään, oli aivan kahdenkesken Katrin kanssa. Hetkisen aikaa näki neito olevan vähän hämillänsä ja hänen rakastajaansakin rasitti kömpelyttävä kainous.
"Suoraan puhuen siis", vastasi hanskuri, koettaen tehdä vastauksensa niin vähän loukkaavaksi kuin suinkin mahdollista, "minun hartain toivoni olisi, että Katri ja minä saisimme istua täydessä turvassa omassa matalassa majassamme Curfew-kadun varrella, missä Dorothea olisi ainoa alamaisemme". "Ja Conachar-parka saisi olla toisena alamaisena, eikö niin?
Mutta kun ei siihen aikaan Weilburg'in hovissa eikä ympäristössä ollut mitään prinsessaa saatavana, niin loi kaunis kirjuri silmänsä toistaiseksi räntmestarin sievään tyttäreen Dorotheaan, Tämä ei läksyttänyt niinkuin koulumestarin kaino Martha, myöskin olivat hänen silmänsä suuret ja hänen nenänsä pieni kyllä, ja missä Marthaa oli arveluttanut antaa pikkusormi, siinä antoi Dorothea kohta koko käden.
Dorothea puolestaan jäi mutisemaan itsekseen: "Sinun isäs on aika viisas mies, usko vaan hänen omia vakuutuksiaan. Hänelle kohta mahtaa tulla joku läimäys osaksi tuossa mölläkässä, ja sitten kyllä saadaan kuulla: 'Dorothea, tuopas liinakaappeita! ja 'Dorothea, voitelepas plaastaria! Vaan nyt muka on kaikki vaan lorua ja valhetta, ja joutavaa, mitä Dorothean suusta tulee! Vai joutavia!
Prinsessa ihastui tästä sanomattomasti ja painoi suunsa hänen vaaleille huulillensa. "Missä minä olen?" kuiskasi vihdoin Signe tuskin kuuluvalla äänellä, katsoen kummastuksella prinsessaan. "Sinä olet vapaudessa ja hellän ystäväsi turvassa!" sanoi lempeä Dorothea ja laski kätensä Signen kylmälle otsalle.
"Ja miksikä hän ei ole tullut teidän kanssanne? Ettekös te luule Duhele-clan'issa olevan yhtä toimeliaita muijia kuin vanha Dorothea, joka ennen aikaan piti minua Herran pelossa ja kurissa, ja jotka kelpaisivat passareiksi heidän päällikkönsä entisen mestarin tyttärelle?"
Päivän Sana
Muut Etsivät