Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. toukokuuta 2025
Kun Traddles lähti pois ja minä, häntä saatettuaan, palasin vierashuoneesen, muutti vaimoni tuolinsa likelle minun tuoliani ja istui viereeni. "Minä olen hyvin suruissani", sanoi hän. "Tahdotko koettaa opettaa minua, Doady?" "Minun täytyy ensin itse oppia, Dora", sanoin minä. "Minä en ole parempi, kuin sinäkään, armaani". "Voi!
"Ja tehdä minutkin viisaaksi", lausui Dora arasti. "Eikö niin, Doady?" Minä nyykäytin suostumustani kohotettujen kulmakarvojen sievään kysymykseen ja suutelin puoleksi auenneita huulia. "Siitä ei ole vähintäkään hyötyä", arveli Dora, pudistaen päätänsä, että korvarenkaat jälleen helisivät. "Sinä tiedät, mikä vähäpätöinen olento minä olen ja miksi alusta tahdoin, että nimittäisit minua.
Rakas Doady, minä pelkään, että olin liian nuori". Minä lasken kasvoni pään-alukselle hänen viereensä, ja hän katsoo minun silmiini ja puhuu hyvin hiljaa. Vähitellen, kun hän jatkaa, huomaan pakahtuvalla sydämellä, että hän puhuu itsestänsä niinkuin menneestä. "Minä pelkään, ystäväni, että olin liian nuori.
Minä suljen pikku vaimoni syliini; ja Miss Lavinia huudahtaa, koska rusennan hattua, ja Dora nauraa ja itkee yhtä haavaa, koska minä olen niin tyytyväinen; ja minä uskon sitä vähemmän, kuin milloinkaan. "Onko se kaunis mielestäsi, Doady?" sanoo Dora. "Kaunis! Epäilemättä". "Ja oletko varma, että rakastat minua oikein paljon?" kysyy Dora.
"Ja kaipaatko sinä todella minua, Doady?" katsoen ylös ja hymyillen kirkkaasti. "Semmoista lyhytmielistä, typerää raukkaakin, kuin minä olen?" "Oma Dorani, ketä koko mailmassa kaipaisin niin paljon?" "Voi puoliso! Minä olen niin iloissani, vaan kuitenkin niin suruissani!" painuen likemmäksi minua ja kiertäen molemmat käsivartensa ympärilleni.
"Miksi sitä kysyt, Doady?" vastasi Dora, viattomasti katsoen ylös piirrostyöstään. "Siksi, kultani, että kello on viisi, ja meidän olisi pitänyt syödä päivällistä kello neljä". Dora katseli miettiväisesti kelloa ja arveli, että se hänen luullaksensa kävi liian nopeasti. "Päinvastoin, ystäväni", lausuin minä, omaa kelloani katsoen, "se on viisi minutia perässä".
"Etkä sinä kerro minulle koskaan enää, että me teemme muita ihmisiä pahaksi", hyväili Dora; "et suinkaan? Koska tiedät, että se on niin julman ikävää". "En minä", sanoin minä. "Minun on parempi olla typerä, kuin onneton, eikö niin?" kysyi Dora. "Parempi on, että olet luonnollinen, Dora, kuin mitään muuta mailmassa". "'Mailmassa! Oi Doady, se on avara paikka".
"Ethän sinä katso järjettömäksi, mitä aion sanoa, vaikka tuonain kerroit minulle, että Mr. Wickfield ei voi hyvin? Minä tahtoisin nähdä Agnesia. Tahtoisin hyvin mielelläni nähdä häntä". "Minä kirjoitan hänelle, rakas ystäväni". "Kirjoitatko?" "Kohta". "Mikä hyvä, kiltti poika! Doady, ota minut käsivarrellesi. Se ei ole, rakas poikani, mikään oikku. Se ei ole mikään tyhjä mielijohde.
"Ni-i-n, Doady", lausui Dora, "ja sentähden minä ostin kauniin, pienen tynnyrin niitä, ja mies sanoi, että ne olivat erittäin hyviä. Mutta minä minä pelkään, että niissä on joku vika. Ne eivät näytä oikeilta". Tässä Dora pudisti päätänsä ja timantteja välkkyi hänen silmissään. "Ne ovat avatut, mutta molemmat kuoret jätetyt paikallensa", arvelin minä. "Ota päällinen kuori pois, kultani".
Minä en voinut ymmärtää, miksi Dora oli muhostellut suutansa minulle niin viehättävällä tavalla, kuin hän olisi tahtonut suudella minua. "Ostroneita, ystäväni", sanoi Dora ujosti. "Sinunko mieleesi tämä johtui?" kysyin minä iloisesti. "Ni-i-n, Doady", vastasi Dora. "Parempaa et olisi voinut keksiä!" huudahdin minä, laskien pois jakaajan-veitseni ja kahvelin. "Traddles ei pidä mistään niin paljon!"
Päivän Sana
Muut Etsivät