United States or Slovenia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Heti saatuansa tietää sen sisällön, hän kiiruimman kautta kutsui kokoon jonkunmoisen neuvoston Diesbach'in pojan ympärille. "Pahoja uutisia, ystäväni! Enemmän kuin viisi-toista tuhatta Italialaista ja Savoijalaista on Burgundin äpärän ja Campobasso'n kreivin johdolla valloittanut Sion'in.
Eräänäkin päivänä ... varmaan kymmenen vuotta sitten, Diesbach'in linnan puutarhassa ... hän astui äkkiä eteeni, otti minun syliinsä ja suuteli herkeämättä, ikäänkuin jonkun vastustamattoman kiihko-tilan vaikutuksesta. Diesbach tuli äkkiarvaamatta paikalle ja näytti soimaavan häntä. Minä en oikein ymmärtänyt, olin niin pieni vielä. Munkki heti vetäytyi pois kalpeana, epätoivosta horjuen.
Tämän näön vaikutusta vielä lisäämään ilmestyi äkkiä kaksi naista, kaksi nuorta tyttöä Diesbach'in sivulle, ikäänkuin kaksi hurskasta vaimoa itkemään uuden Vapahtajan jalkain juuressa. Toinen hyvin pitkä, hyvin tumma ja miehuullisen kaunis: Bern'in Minerva. Toinen sorja, vaalea, viehättävä pitkässä ja sievässä hameessaan, joka oli valkoisesta villakankaasta: Göthe'n Margaretha.
Diesbach'in poika syöksi hänen jälkeensä ja oli hänet juuri saavuttamaisillaan kun hänen hevosensa äkkiä karkasi pystyyn, kaatui ja vajosi liejuun.
Tuo ylimys, tuo rakastaja oli Lothringin nuori herttua Renato. Hedwig ja Magdalena. Nämät olivat Diesbach'in molempien kasvatteiden nimet. Muutamana päivänä hänen kuolemansa jälkeen he istuivat kumpikin hänen talossaan akkunan luona suuressa kamarissa, joka puolikorkeuteen asti oli tammilaudoilla vuorattu ja yläpuolelta verhottu sinervällä sarsi-kankaalla. Samaa väriä oli kattokin.
Parikymmentä kättä uhkasi heidän nuorta päällikköänsä. "Kilian!" Starck huudahti, kun tunsi hänet valkean valossa. "Se on Kilian! Se on Diesbach'in poika!" Hän oli hypännyt tämän eteen, ja kääntyi nyt vihollisia vastaan, häntä ruumiillaan suojellen. Sitten tuo kauhea nuija suhahti ilmassa ja permanto peittyi ruumiista. Näin uudistettuna tappelu pian päättyi.
Kun sitten Diesbach'in molemmat kasvatteet vihdoin alkoivat väkijoukkoon kadota, hän, silmät heihin päin kääntyneinä, pani kätensä ristiin ja rupesi rukoilemaan. Jonkun sattuman kautta hänen päähineensä silloin putosi. Hänen muotonsa tuli hetkeksi näkyviin, kyyneleiden vallassa. "Omituista!" se pyhissä-vaeltaja mutisi, jota toinen oli kutsunut François ystäväksi.
Seurasi hirvittävä äänettömyyden ja tuskan hetki. Sitten kuului äkkiä melua, josta saattoi eroittaa tämän huudon: "Täällä ollaan! täällä ollaan!" Se oli Herman Nagöli ... ja hänen edellänsä astui Diesbach'in poika sekä Renato herttua. Jälkimäinen kantoi Burgundin herttuan suurta lippua; edellinen Suur-Bâtard'in lippua. He laskivat nyt nämäkin samaan paikkaan, jossa muut liput jo olivat.
Tyttö oli hänen tuntenut samaksi munkiksi, joka niin monesti jo oli sattunut hänen tiellensä, joka häntä kerran oli syleillyt Diesbach'in puutarhassa, joka viimeksi vielä häntä oli auttanut Bern'in tuomiokirkon portailla.
Niin torilla, kuin portailla ylhäiset, porvarit, kansa, kaikki lankesivat polvilleen rukoilemaan suuren kansalaisen puolesta, jonka isänmaa oli kadottanut. Kellot soivat tällä hetkellä täysin äänin, papisto astui kirkosta ja seisahti ruumiin ympäri, jota Scharnachthal siihen asti oli kannattanut. Tämä lähestyi Bubenberg'ia ja sanoi: "Diesbach'in saatamme suurella kunnialla hautaan.