Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Ja kun korkeasukuinen kosija pyyteli vielä hartaammasti, vaati Duncan Campbell saada ensin pari tuntia keskustella ja neuvotella tyttärensä kanssa tästä tuiki tärkeästä aineesta. Tämän keskustelun ja neuvottelun päätös oli Menteithille edullinen. Duncan Campbell huomasi uudesti löydetyn tyttärensä onnen ilmeisesti riippuvan liitosta tämän rakastajan kanssa.
»Ja ketä sinä Aucharnista etsit?» kysyi Glenuren Colin Roy Campbell, eli n. s. »Punainen Kettu», sillä, seisauttamani mies oli juuri hän. »Sitä miestä, joka asuu siellä», vastasin. »Glensin Jamesia», virkkoi Glenure miettivästi ja jatkoi sitten lakimiehelle: »Onkohan poika keräilemässä hänen väkeään, vai mitä arvelette?»
»Asia onkin», sekaantui kreivi Menteith puheeseen, »paljo yleisempää laatua, kuin mitä herra Duncan Campbell näkyy luulevan. Se ei koske ainoastaan saksilaista tai gaelilaista, vuorelaista tai alankolaista.
Cunninghamin veljesten ja William Nicolin, Edinburghin korkeakoulun opettajan kanssa. Kuinka hyvänsä, pääkaupungissa Burns ei viihtynyt. Runokokoelman uusi, melkoisesti laajennettu painos valmistui. kesällä v. 1787, tuottaen Burnsille kokonaista 500 puntaa. Hän oli nyt taloudellisesti verraten riippumaton mies. Tällä välin oli Meeri Campbell runoilijan suruksi kuollut.
»Kyllä minä annan siitä käskyt», virkkoi Allan Mac Aulay, nousten ja esiin astuen. »Minä olen herra Duncan Campbellin ystävä. Menneinä aikoina olemme samaa surua surreet, enkä tahdo sitä nytkään unhottaa.» »Herra kreivi Menteith», sanoi herra Duncan Campbell, »mielipahalla näen, että tekin, noin nuorella ijällä, jo ryhdytte tämmöisiin hurjiin, kapinallisiin hankkeisiin.»
Me siis pyytäisimme, että te hieman virvoitusta otettuanne kiireesti palaatte Inveraryyn, ja me määräämme mukaanne yhden herran meidän puolestamme sovittelemaan vuoristossa pidettävästä rajarauhasta, jos nimittäin markiisi on totta tarkoittanut sitä tarjotessaan.» Herra Duncan Campbell ilmoitti suostumuksensa kumarruksella.
»Saas tästä, veikkonen!» virkkoi kapteeni, joka oli jo lopettanut ison palan vasikanpaistia ja nyt heilautti viinipulloa. »Mikä onkaan sun nimesi, hyvä ystäväni?» »Murdoch Campbell, hyvä herra», vastasi vieras, »passari Argylen markiisin palveluksessa ja toisinaan myös vanginvartijan apulaisen viran hoitaja.»
Näiden syitten vaikutuksesta Duncan Campbell siis ilmoitti nuorelle pariskunnalle suostumuksensa määräten, että Montrosen sotapappi saisi vihkiä heidät yhteen linnan kappelissa niin harvain vierasten läsnäollessa kuin suinkin mahdollista.
Campbellien oikea kylki alkoi sitävastoin hiukan päästä voitolle suuremman mieslukunsa ja Ardenvohrin ritarin sotataidon avulla. Herra Duncan Campbell oli, samassa kun kuninkaan väki ryntäsi, asettanut sotarintamansa äärimmäisen pään kulmittain eteenpäin. Sen kautta kohtasi ryntääjiä tuli edestä sekä sivulta, ja he joutuivat sekaisin, vaikka heidän johtajansa koki parastansa.
»Kapteeni Dalgetty», virkkoi herra Duncan Campbell, »tehdäkseni lopun tästä puheesta saan ilmoittaa teille, että minulla vielä on vähän työtä toimitettavana tänä iltana, jotta voisin huomenna varhain lähteä kanssanne matkalle Inveraryyn; ja sentähden...»
Päivän Sana
Muut Etsivät