Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Jos he ovat heitä silmäykselläkin loukanneet, niin heidän pitää kalliisti se maksaa." "Ohoh, Brandon on sivistynyt mies", vastasi Silman, "ja hän varmaan on osoittanut naisille suurinta kohteliaisuutta."
Aseettomina ja kädet ja jalat sidottuina vietiin heidät isompaan veneesen ja sitte vartiosotamiehillä luutnantin päällikkyydessä olevilla varustettuina Hobarttown'iin. Suureksi harmiksensa huomasi Trevori, että Brandon taas oli pakoon pääsnyt ja neuvotteli nyt korpraalin kanssa, kuinka päästäisiin sen vaarallisen miehen jälille.
Perämies oli kuitenkin sillä välin luotsin käskemättä nostattanut ankkuria, sillä kun vuoksi alkoi nousta, ja tuuli koveni, katsoi hän välttämättömäksi, ettei kadotettaisi hetkeäkään ja että niin kiireesti kuin mahdollista saataisiin laiva pois ahtaasta väylästä. Mark Brandon päätti käyttää hyväksensä tätä mukavaa tilaisuutta.
Luotsi käytti tätä hetkeä hyväksensä, hyppäsi heti perään ja käänsi laivan etelää kohden, ulospäin satamasta. Tosin meni tämä tuulen puuska ohitse yhtä pian kuin oli tullutkin, mutta Mark Brandon piti otetun suuntansa, perämiehen suureksi harmiksi. Tämä aikoi yhtä paljon epäillä luotsin taitavuutta kuin rehellisyyttäkin.
Nämä ryntäsivät riemuiten esiin ja heittäysivät osiksi pahantekiäin, osiksi kapteenin ja hänen kumppaninsa päälle. Brandon ja Roger juoksivat joen rannalle, koska he ennen kaikkia tarvitsivat aikaa ladataksensa, mutta Trevori tappoi yhden villeistä kaksipiippuisella pyssyllään ja haavoitti toisen pahasti.
Iloisesta hämmästyksestä ei yksikään voinut laivalla kotvaan puhua, mutta kun tultiin varmaksi siitä, että vaara oli ohitse, kokosi Mark väkensä ympärillensä, merimiesten kokoillessa sinne tänne hajoitettuja aseita ja asettuessa majorin ja perämiehen ympärille. Samassa keksi Brandon mustan savupilven, joka nousi rantaa rajoittavien mäkien takaa.
Minua käytettiin yhä vielä vakoojana, ja hyvin usein satuin minä yhten vihollisten kanssa Åfvassa ja Brändön kappelissa. Kerran kuin istuin kirjoittamassa eversti Böckler'ille, tuli paikalle vihollisia, kasakoita ja 150 rakuunaa, ja minun täytyi jättää läkki-astia sekä päällys-takkini ja juosta vartioroviolle. Talonpojat, jotka siellä vartioitsivat, tekivät lusikoita, kauhoja ja sankoja.
Sanokaa siis pian, missä rahat ovat; muutoin on teidän ja tämän nuoren miehen henki vaarassa." "Jos lupaatte", sanoi Helena, "ettei mitään pahaa tapahdu Lovisalle, minulle eikä orpanallemme Silman'ille, niin ilmoitan teille kaikki." Brandon lupasi sen ja kiiruhti Helenan osoittamalle paikalle. Suureksi iloksensa löysi hän sieltä pienen kulta- ja isomman hopeapussin.
"Ehkä", jatkoi Brandon ja viittasi Silman'ia, "on tämä herra niin hyvä, että kantaa näitä kapineita meille." "Suloinen ajatus!" huusi Roger mielissään; "hänen pitää olla meille aasina." Näin sanoen sälytti hän tuolle onnettomalle Silman'ille isoimman osan ryöstetyitä kapineita ja ajoi häntä niinkun kuormaeläintä edellänsä, kun Brandon tarttui Helenan käteen ja veti hänen kanssansa metsään.
"Jos hän on länteenpäin mennyt", sanoi Trevori, "niin tulee hän sinne, mihin majori on jättänyt tyttärensä ja rahansa. Kuka tietää, mitä siellä jo on voinut tapahtua! Seuratkaa minua, korpraali, kahden miehen kanssa, mutta meidän pitää marssia niin pian kuin voimme." Samassa lähti hän liikkeelle, sillä hänellä oli syy pelätä pahinta, jos Brandon olisi luolan löytänyt. Vangit.
Päivän Sana
Muut Etsivät