Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Veneessä oli, paitsi Kuivalan miehiä, pari muuta. Kauniilla ilmalla mentiin aika vauhtia ja jouduttiin matkan varrella olevaan Brändön saareen juuri kirkon aikana. Miehet soutivat kirkkorantaan levähtämään. Mutta kirkkoon he eivät menneet. Ei ollut ulkona kirkosta ketään seurakuntalaista saarnan aikana. Sellainen on tapa niillä tienoin ja oli luonnollistakin näin sota-aikana.
Nämä olivat lähetetyt, koska vielä suurempi pahantekiäjoukko oli paennut samaan suuntaan kuin Mark Brandon, ja pelättiin, että kaikista näistä pahantekiöistä, tuon vaarallisen päällikön johdatuksella, muodostuisi voima, jota vastaan ennen lähetetty miehistö ei pitkälle pääsisi.
Brandon oli tarkoin huomannut kaikki vihollisten valmistukset ja tullut pian vakuutetuksi, että hän ainoasti voisi uloslaskea, jos hän ensin voisi viekoitella veneet lahden suulta ja eroittaa ne. Hän käänsi sentähden laivan ja purjehti lahden vastapäätä olevaa rantaa kohti. "Nyt hurraa, poikani", huusi perämies, "nyt he ovat meidän, käykää päälle, käykää päälle!"
Jos he sen olisivat nähneet, niin tuskin olisi postivene vasta poikennutkaan Brändön rantaan. SUOMALAISEN MUINAISTUTKIMUKSEN JA KANSATIETEEN ALKEET, laadittuina meikäläisten tiedemiesten malliin. Suomalaisten käsitys muutamista yleisistä asioista. Maailma on Kalevalan mukaan syntynyt linnun munasta. Luonnollista siis on, että käsitys maailmasta vivahtaa käsitykseen linnusta.
Tämä ei näyttänyt myöskään viivyttelevän aseensa käyttämistä, vaikka hän kyllä surkutteli, ettei voinut jättää tätä vaarallista pahantekiätä eläväksi; hän ampui ja Brandon kaatui, päähän sattuneena, hengetönnä maahan. Sitte lähtivät ne kolme sotamiestä Hobarttown'iin kertomaan maaherralle retkensä menosta ja kahden vaarallisen pahantekiän viimeisestä lopusta.
Mark Brandon kävi sill'aikaa pitkin laivan kantta, ikäänkuin hän olisi tahtonut antaa väellensä tärkeitä käskyjä ja kuiskasi hiljaisesti: "Olkaa valmiit!" Muutaman minuutin perästä olivat kaikki varustettuina ja kun tuuli kiihtyi ja laivamiehet työskentelivät purjeiden kanssa, luuli Brandon että hetki ryhtyä toimeen oli tullut. Hän toivoi vaan majorin ja perämiehen vielä menevän pois kannelta.
"Kultaa", vastasi Brandon yhtä hiljaa. "Mitä kultaa?" "Majorin kulta, yli tuhannen tukaatin; minä olen kätkenyt ne, ja ne eivät kuitenkaan enää minua hyödytä; ja'a sinä ne kumppaniesi kesken." "Mutta missä ovat ne?" kysyi Roger, joka ahneuden sokaisemana unhotti kaiken varovaisuuden. "Tule vähän lähemmäksi", sanoi Mark, astuen kuohuvan kosken rannalle.
"Lontoosta", vastasi majori. "Te olette luotsi, eikö niin?" kysyi perämies. Mark Brandon nyökäytti päätänsä. "Kuinka on tuulen laita?" kysyi perämies. "Pelkäänpä", kuului vastaus, "että ennen pitkää on teillä enemmän tuulta kuin tarvitsettekaan. Onko kukaan teistä ennen ollut tässä maailman osassa?" "Ei yksikään", vastasi majori, joka ei ollut aivan hyvillänsä myrskyn ennustuksesta.
Mies, joka vartioitsi vankeja ja jossa Lovisa kauhistuksella tunsi yhden pahantekiöistä, katseli levottomasti siihen seutuun, missä luola oli ja mutisi huulillansa: "Hän viipyy saakelin kauan ja me menetämme kallista aikaamme." Kangistuneena kauhistuksesta oli Lovisa jo jonkun aikaa katsellut tätä näkyä, kun Brandon tuli ja kuiskasi muutamia sanoja kumppanilleen.
Touvin avulla, joka hänelle ojennettiin, kapusi hän täkille ja ilmoitti päällikölle, että kahdeksankolmatta pahantekiää, varustetut osittain tulikiväärillä osittain muilla aseilla, oli saapunut rannalle ja olivat valmiit yhdistämään onnensa hänen kanssaan. Brandon näki heti ne suuret edut, jotka tämä yhdistyminen voisi myötänsä tuoda.
Päivän Sana
Muut Etsivät