Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Siellä Bongman ihan itki surusta: kyyneleet suuret kuin karpalot virtasivat hänen silmistään; hän ei ymmärtänyt, miksi sosialistimme yhtyivät ryssiin omaa isänmaatamme vastaan. Sellainen oli Bongman, isänmaatansa rakastava; hän ihaili silloin vielä punakaartiakin, kun näki sen marssivan riveissä, sotaväen malliin.
Ja liian kopea se lippu olikin pienelle ja köyhälle maalle. Ei, vaatimattoman valkean vaatteensa alla on Suomi marssiva suuruuteensa saksalaisten kanssa. Mutta pianpa sai Bongman jälleen muuta ajattelemista.
'Ei me polteta Majakoita! vastasi Bongman, itämaisen tehtaan savukkeita näet.
Mies, joka koulupoikana oli pulpettinsa ääressä suuttunut ja pannut vastalauseensa, kun venäjänkielen opettaja väitti suomalaisen sanan sauna johtuvan venäläisestä sanasta banja. Ja vielä jokunen vuosi sitten väitti Bongman yhä, että banja oli päinvastoin tullut sanasta sauna. Kuinka lieneekään asian laita, en tiedä. Mutta totta on se, että hän oli urhoollinen mies; hän on kuollut sankarina.
Silloin sommitteli Bongman Suomen valtakunnalle lippua; entiset lukemattomat mallit eivät miellyttäneet häntä: toiset, puna- ja keltarantuiset, olivat hänestä kuin naisten alushameita, toiset, joissa oli sininen risti valkealla pohjalla, kuin raittiusravintolan osoitekilpiä, eikä Bongman suinkaan ollut raitis.
Sillä kun tammikuussa alkoi tämä varsinainen peijakas, oikea sota, ja nuorta väkeä ryntäsi kaupungista ja sen ympäristöstä kilvan Karjalan rintamalle, silloin juoksi Bongman taas Muttisen luokse. Hänellä oli kädessä vanha berdaanikivääri, rinnassa Suomen vaakuna, hänen tukkansa huiskahteli innosta, hänellä oli eväsreppu selässä ja pitkät pieksut jalassa. Ja hän huudahti: »Tule nyt, mainiota!»
Muttinen oli pudota leveälle takalistolleen... Ja hän selitti, ettei hän ollut koskaan ampunut muuta kuin yhden palokärjen... »Palokärjen... Mainiota, punapäinen oli sekin...» »Punapäinen, häh? Mutta ... nämä lasisilmät...» »Ota kahdet...» Muttinen sanoi, että kyllä hän sitten... Ja on niin vaikeaa, ei jaksa käsittää. Bongman ei raivonnut tällä kertaa: hän naurahti, ja lähti.
Bongman palasi rintamalta kokoamaan väkeä lisää; suorastaan ihmeitä olivat suojeluskunnat tehneet huonoilla aseillaan, kaksinkymmenin verroin luvukkaamman vihollisen kuularuiskuja ja kanuunoita vastaan. Vielä hän oli tuskassa, miksi niin suuri määrä meidän omaa kansaamme, puolet siitä hyvin, oli mennyt ryssien puolelle.
Ja liikoja hänen suunnitelmansa ja kaikkien niihin liittyvien unelmien vivahteet olivatkin siihen aikaan. Silloin hallitsi meitä vielä Venäjän keisari, ja minä kuuluin, kuten nytkin, vanhasuomalaiseen puolueeseen, silloin maltilliseen. Mutta nyt on Suomi vapaa, Saksan lujan keisarin suojatti. Ja Bongman, meidän vapautemme puolesta kaatunut, on sankari kaikkine liioitteluineen.
Päivän Sana
Muut Etsivät