Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Hiisi sentään! huudahti d'Artagnan, onpa kaksi vertaa huvittavampaa, kun saa pelastaa kuningattaren Hänen ylhäisyytensä rahoilla. Te olette rakastettava ja oivallinen nuori mies, sanoi rouva Bonacieux. Uskokaa pois, että Hänen Majesteettinsa kuningatar on oleva kovin kiitollinen. Oh, minä olen jo runsaasti palkittu! huudahti d'Artagnan.
On, minä tiedän, että hän aikoi ilahduttaa teitä sillä. Olkaa huoleti, sanoi Bonacieux; vaimoni jumaloitsee minua, vielä on aikaa. Lurjus! kuiskasi rouva Bonacieux. Hiljaa! sanoi d'Artagnan puristaen kovemmin hänen kättänsä. Kuinkas vielä on aikaa? kysyi vaippamies.
Jumalani! huokaili kuningatar ja hänen hampaansa löivät loukkua kauhistuksesta. No niin, jatkoi rouva Bonacieux, timantit ovat saatavat takaisin. Niin epäilemättä, ne täytyy saada takaisin, huudahti kuningatar; mutta millä tavoin, kuinka se käy päinsä? Täytyy lähettää joku herttuan luokse. Mutta kuka? ... kuka? ... Kehen voin luottaa?
Noin puolen tunnin perästä tuli kirjuri tekemään loppua hänen kärsimyksistään, vaan ei suinkaan hänen levottomuudestaan, antamalla käskyn saattaa herra Bonacieux tutkisteluhuoneesen. Tavallisesti tutkisteltiin vangittuja heidän luonansa, vaan Bonacieux'in kanssa ei menetelty sillä tavoin.
No niin, virkkoi rouva Bonacieux milt'ei hellästi ja puristi d'Artagnan'in kättä, joka ei vielä ollut päästänyt irti hänen kättänsä, no niin, minä en sano niinkuin te, vaan: mikä tänään menetetään, ei tarvitse olla ainaiseksi menetetty. Kukas tiesi, enkö kerran vapaaksi päästyäni tyydytä teidän uteliaisuuttanne? Ja annatteko saman lupauksen rakkaudelleni? huudahti d'Artagnan riemullisena.
Minä, huusi Bonacieux, minäkö pettänyt Teidän ylhäisyyttänne! Kun vaimonne kävi taloissa Vaugirard'in ja La Harpe'n kadun varrella, ei hän käynyt palttinakauppiasten luona. Herra siunatkoon, missäs hän sitten kävi? Hän kävi herttuatar de Chevreuse'n ja herttua Buckingham'in luona.
Aivan niin, sanoi Bonacieux, keräillen kaikki muistonsa kokoon, aivan niin se olikin, Teidän ylhäisyytenne on oikeassa. Minä lausuin useampia kertoja vaimolleni, että on vallan kummastuttavaa, että palttinakauppiaat asuvat semmoisissa taloissa, taloissa, joissa ei ollut mitään kylttiä, ja joka kerta rupesi vaimoni nauramaan.
Hän oli, sanomme sen vieläkin, kaunis, nuori, ja seikkailunhaluinen; siinä oli jo enemmän kuin tarvittiin panemaan kolmenkolmatta vuotiasta päätä pyörälle, ja rouva Bonacieux oli juuri tuossa elämän onnellisessa ijässä.
Jumalani! hän rupeaa nyt luulemaan, että minä olen samoja kataloita ihmisiä, joista koko palatsi kuhisee ja joita on asetettu häntä vakoomaan! Ah sinua, Bonacieux! en ole koskaan sinua rakastanut; vaan nyt on vielä pahemmasti: minä vihaan sinua! ja sen minä sanon, että kyllä sen vielä saat maksaa!
Kuulustelemiset, joiden edellä kiiniotettua itseään koskevat seikat mitä tarkimmasti tutkittiin, kävivät aina melkein tähän tapaan: Onko rouva Bonacieux antanut teille mitään jätettäväksi hänen miehellensä tai kelle muulle? Onko herra Bonacieux antanut teille mitään jätettäväksi hänen vaimollensa tai kelle muulle? Onko jompikumpi uskonut suusanallisesti teille mitään?
Päivän Sana
Muut Etsivät