Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
"No, sepä nyt vielä todella puuttui, että te juhlallisesti pyydätte anteeksi", sanoi Bodendorff melkein suuttuneena. "Minä puolestani luulen että te paljoa suuremmalla oikeudella kuulutte tänne, kuin minä, ja että ainoasti vanhan, omituisen ukon kummalliset oikut valitsi minut sen takan kantajaksi, johon en ensinkään sovellu." "Kiitän teitä!" sanoi Hermina heleällä naurulla.
Kapteenin sydän tykytti niin kovasti että se oli tukehduttaa hänet, eikä hän kuitenkaan uskaltanut astua esiin. Majuritar rikkoi hiljaisuuden. "Nyt meidän pitää mennä, rakas lapseni!" Nuori tyttö nousi vastustelematta ikäänkuin unesta heränneenä. Bodendorff, joka oli oikaissut erästä sivutietä myöten, seisoi nyt heidän edessänsä. Heikko huuto tunkeutui Herminan huulien yli.
"Vielä laulu, vielä yksi!" huusivat uudestaan kaikki. "Antakaa minun olla rauhassa, min'en osaa enempää!" vastasi kapteeni Bodendorff ja pyyhki nenäliinallansa hikeä otsastansa. "Hän on kankea, kuni muumio!" "Hänellä on hermotauti!" "Häntä vaivaa onneton rakkaus!" kuului joka taholta. "Luulenpa sinut sairaaksi!" virkko säälivä ääni hänen vieressänsä.
"Laulapas meille laulu!" Hän, jolle nämä sanat lausuttiin, ei ollut niitä kuulevinansa, mutta kun meteli lisääntyi pyysi hän hiljaisuutta. Kaikki huuto loppui heti ja norjalla, sointusalla barytonilla alkoi hän mainion sotalaulun, jonka loppusävelen: "Tyroolin maass'", kaikki köörinä kertoivat. Raivoisa mieltymys seurasi laulua. "Bravo, Bodendorff!"
Kuinka selittämätöntä eikö hänestä ollut, kun hän ei heti antanut tämän miehen löytää tietä hänen sydämeensä, nyt kun hän vapisi hänen edessänsä, nyt huomasi hän kuinka rakas hän hänelle todella oli. Ja kauvan sai Hermina vielä pelätä ja vavista hänen elämästänsä. Kaksi vuotta olivat he Italiassa, kun Bodendorff taasen uskalsi koettaa kotimaan ilman-alaa.
"Kas niin, serkku", sanoi Hermina, kauvan aikaa hiljaa ja vaijeten istuttuansa, vielä hiljaisemman majurittaren vieressä, "päättäkäämme nyt asiamme. Neljäntoista päivän perästä olemme valmiit lähtemään, mutta siksi vielä pyydämme saada hyväksemme käyttää vierasvaraisuuttanne!" "Vierasvaraisuuttani!" huusi Bodendorff punastuen vihasta. "Tahi keneltä sitä pyytäisin?
"Hyvä Bodendorff, ajatteletteko ensinkään mitä sanotte? Ehkä ehdoituksenne yhdeltä puolen katsoen on sangen arvoisa, niin se toisaalta on liiaksi jyrkkä ja sopimaton. Minun tulee tyttäreni maineen tähden jättää Reihenstein, ja oikein on oikein. Te olette herra täällä ja meidän tulee mennä!" "Jospa minäkin jo ennen teitä täältä lähden ainaiseksi?" "Siinäkin tapauksessa.
Bodendorff ei pitänyt vaivaa maksavana katsoa miten tyttö vaaleni, vaan katsoi alas ja kun hän koetti estää puhkeavia kyyneleitänsä, piti Bodendorff sen pahana omanatuntona. "Hyvästi", sanoi hän kolkosti. Almansor kiiti pois, kuin siivillä ja pian ei edes tomupilvikään näyttänyt hänen retkensä suuntaa.
"Mutta sen kuin teille tarjoisin, jota rukoilisin teitä ottamaan? Ottaisitteko sen?" "En, en nyt, enkä koskaan! Se on viimeinen sanani. Lausukaa nyt rukouksenne, kysymyksen olemme jo päättäneet." Bodendorff ei vastannut mitään.
Bodendorff menikin todella ravintolaan. Hän tilasi lasillisen vettä, kaatoi sen pöydällä olevaan suolalla täytetylle lautaselle ja joi äkkiä kaikki. Sitten nojasi hän päänsä erästä puun runkoa vastaan ja painoi nenäliinan huulillensa. Kun Wellnau aivan määrälleen kymmen minutia myöhemmin saapui paikalle, tapasi hän kapteenin rauhallisena kävelevän Sveitsiläis-tapaan rakennetun ravintolan edessä.
Päivän Sana
Muut Etsivät