United States or Poland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Askeleita kuului lähenevän, mutta makaava niitä ei kuullut. "Jumala, äiti, tuoss' on joku!" "Hiljaa, lapseni, hän makaa." "Suuri Jumala! se on Bodendorff!" Hän ei herännyt Herminan huudosta, ja siinäpä todistus että hänen unensa oli enempi hurmeista kuin oikeata unta. Majuritar meni lähemmäksi. "Kummallista", sanoi hän hiljaa, "hän on täällä makaamassa, kumppalien tuolla aimo tavalla iloitessa."
Suokaatte anteeksi että, ilman mitään erityistä hyvästijättöä, jätän Reihensteinin, mutta kun te vielä kaikissa tapauksissa viivytte täällä kaksi viikkoa, niin tulen siis tilaisuuteen puhutella teitä, enkä voi sitä ennen kadottaa toivoani nähdä päätöksenne muutettuna. Teidän ja neidin uskollinen Rudolf Bodendorff." "Lakoonillinen kuin Turkkilainen!" huudahti Hermina suuttuneena.
Ilman ihanata, tahi ainakin lempeätä päämaalia, ei kukaan ihminen halusta elä, ja ollensakin kun kärsimys on ihmisen niin syvään painanut, tarvitaan välttämättä jotain, joka hänen taluttaa raittiimpata elämätä nauttimaan, tarvitaan ainakin toivo, josko se olisikin kuinka kaukainen tahansa, mutta Bodendorff paralla ei sitäkään ollut!
"Sallima ei milloinkaan niin rajusti ilveile kuin silloin, kun se kuolettaa sen hermon, jota taiteilija taiteensa täyttämiseen välttämättä tarvitsee." "Sama surullinen suhtaisuus on Beethoven'inkin kanssa, joka keskellä ihanimpia säveliänsä kadotti korviensa käytännön kuulonsa!" muistutti Bodendorff, yhtämittaa vielä katsoen kuvaan.
Samalla tuli kuva sattumasta hänen likeisyyteensä ja yksi silmäys siihen oli tarpeeksi. Se oli Hermina. Bodendorff nousi ylös lumivalkeilla kasvoilla. Kuitenkin huomasi hän, ettei tässä ollut paikka siitä enempää mainita ja, väkisin tunteitansa hilliten, hän melkein kaatui takaisin paikallensa. Kaikki näkivät hänen liikutuksensa, mutta kukaan sitä ei ymmärtänyt. Hetken päästä hän taas nousi ylös.