United States or Belgium ? Vote for the TOP Country of the Week !
MARI. Janne minua varoitti. Hän sanoi Vilhon minua pettävän, ja sisään tultuaan Vilho itse tunnusti kaikki. Oi, setä kulta, peitä minut mustaan multaan, turpeen alle! BLOM. Niin minä olen kuin puusta pudonnut! Minulle hän vallan toista puhui. Armas Mariseni! Mikä erehdys! Ah, hän onkin täällä, setä! BLOM. Niin, puhdista itsesi nyt, jos voit poikani. VILHO. Armas Mariseni!
Siitä illasta se oli, josta ystävyytemme alkunsa sai. Kas niin, ota nyt sentään hyppysellinen sen illan muistoksi. VILHO. En ota, en, tiedäthän setä, ett'en enää käytä nuuskaa. BLOM. Olet sitä tosin vakuuttanut monta monituista kertaa, mutta en sitä lempo vieköön sittenkään voi uskoa. Koska oikeastaan teit tuon suuren päätöksen? VILHO. Samana päivänä sen tein, jona Marini opin tuntemaan.
Hämmästyneenä juoksin minä ulos, ja kun tulin takaisin, oli Mari täällä ja tiesi kaikki. Uh-uh-uh! BLOM. Ja sentähden hän antoi sormuksen sinulle takaisin? VILHO. Ei mitään muuta syytä hänellä ollut. BLOM. Luulen sinun laskevan tässä leikkiä kanssani, mies! VILHO. En, lempo vieköön, laskekaan; se valitettavasti on täyttä totta. Tiedättehän itsekin, kuinka hän inhoo nuuskaamista.
BLOM.
Ellei tyttöletukka ota sanojaan takaisin, ei hänen pidä penniäkään perimän, se olkoon sanottu, ei niin penniä! Mari, tulehan tänne! VILHO. Mitä ajattelette setä! Antakaa taivaan nimessä minun ensin pois päästä. BLOM. Ei paikastakaan! Sinä jäät tänne. VILHO. Minäkö? En, vaikka maailma repeisi. BLOM. Sinä jäät tänne, sanon minä. Mari, tule heti tänne, minä tahdon sinua puhutella.
Hän sanoi minua teeskentelijäksi ja petturiksi, soimasi minun kosineen häntä rahojen tähden, sanoi halveksivansa minua, kielsi minua tuon koommin tulemasta hänen näkyviinsä, ja mitä kaikkea hän lieneekään lausunut. Uh uh! BLOM. No, kaikkia kuulla pitää! Mutta odotahan! Missä hän on nyt? Kyllä minä hänelle lakia luen, minä!
Nuuskan viskasin pihalle, ja rasian lahjoitin eräälle ystävälle. BLOM. Se oli huono keino. Vähitellen sinun olisi pitänyt siitä luopua, vähitellen. Saatpa nähdä, sinä vielä kerran aloitat uudestaan! Saatpa nähdä! VILHO. Siitä ei ole pelkoa. Enhän sitä enää haluakaan. BLOM. Joutavia! Kyllä sinun välistä vieläkin tekee mielesi nuuskaa. VILHO. No, kyllä tosin.
Edelliset. Janne. Mestari! BLOM. No, mitä nyt? JANNE. Eräs herra tahtoisi antaa mittaa. Vieläkö hän on täällä, tuo etana! BLOM. Hyvä, minä tulen. Niin, seuraa sinä vaan neuvoani, Vilho! Ei Mari niin vaarallinen ole kuin luulet, ja kyllä minäkin puolestasi puhun. VILHO. Jumalan tähden, setä hyvä, ei sanaakaan Marille minun nuuskaamisestani, jos vähääkään pidätte ystävyydestäni! SEITSEM
VILHO. Minä kiidän tieheni. Jääkää hyvästi! Mene nyt, jos tahdot! VILHO. Setä ! BLOM. Etkö sinä kuule, Mari? VILHO. No, minä sitten kätkeyn näiden kasvien taakse, sillä hänen näkyviinsä en saa mennä. Oi, mikä päivä tämä on, mikä onneton päivä! BLOM. Mari! Kuinka monta kertaa täytyy huutaa, ennenkuin saan sinut tulemaan? SEITSEM