Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. toukokuuta 2025
Monesti olen uneksinut, kuinka minä olen tuonut sinne hempeän ulkomaalaisen immen; mutta minä en tunne ketään, joka minulle sydämmensä antaisi." "Oh! kukapa ei antaisi sydäntänsä niin nuorelle ja kauniille herralle, kuin te olette," virkahti Blasius-ukko: "Teidän tarvitsee vain valita, ja minä olen varma siitä, että saatte, kenen vaan tahdotte vaimoksenne."
Blasius-ukko istui sen pohjalla pidellen molemmin käsin sen kumpaisestakin laidasta, ja ponnisti mahtavia keuhkojansa mitä rajuimmasti voittaaksensa tuulen ja tyrskyn pauhua. Mutta Joutsenkalliolle ei äänen haivettakaan kuulunut, vaan tuuli vei sen päinvastoin laivastolle, jonka seurauksena oli, että Czarnkovskin veneet yhä nopeammin lähestyivät.
"Mutta nyt on henkemme kysymyksessä. Laske pieni ruuhemme vesille, Tuomas! Ja ota sinä Matti airot." Pian oli pieni venonen vesillä. Blasius-ukko hyppäsi kiireesti siihen. Niilo, joka ei muuten ollut rohkeutta vailla, näytti nyt tuskin uskaltavan ojentaa kättänsä Marialle auttaaksensa häntä ruuheen.
Hymy levisi hänen huulillensa, kyynelkasteen kadotessa hänen silmistään, kun hän sanoi: "Me olemme nyt kuitit, nuori mies! Tässä jätän minä teille aarteen, joka olisi ansainnut vieläkin yhden taistelun. Blasius-ukko, kunnon ystäväni, suostuu varmaankin teidän onneenne, jonka minä toivon tulevan niin ihanaksi, kuin täällä maan päällä on mahdollista.
Jos olisin tehnyt oikein, olisin vaan ampunut teidät upoksiin, ja sillä hyvä." Blasius-ukko ei uskaltanut vastata mitään, ja vene lähestyi nyt Joutsenkalliota, josta Niilo oli yhtämittaa vaijeten sitä katsellut. "Maria!" lausui hän vihdoin, "tahdotko, että antaumme puolalaisille, taikka puolustanko minä sinua viimeiseen veren-pisaraan asti?
Seuraavana päivänä istui Blasius-ukko tyttärensä sivulla, huolestuneena siitä kohtalosta joka oli Tukholman kaupunkia kohtaava, sillä puolalaiset varustivat itseänsä kovimpaan vastarintaan, sekä purkivat sentähden katukivetkin ja veivät niitä ylös huoneisin puolustus-aseiksi.
Hyvänsuopa Blasius-ukko lopetti puheensa nöyrästi pyytäen, että hänen puolalainen armonsa näkisi hyväksi kunnioittaa hänen Blasiuksen huonetta käynnillänsä, ja, jos hän pitäisi sen arvollisuudellensa sopivana, ottaisi siellä asuaksensa sen ajan, kuin hän Tukholmassa viipyi.
"Malta, malta, Niilo!" alkoi taasen Blasius-ukko, "minä tiedän hyvin, että sinä, niinkuin monet muutkin nuoret tuli-hullut, et juuri paljoa pidä kuninkaasta sentähden, että hän on paavin-uskolainen; mutta muista että hän nyt kuitenkin on kuninkaamme, jota meidän tulee totella ja pitää kunniassa: kuinka rehellisesti ja kunniallisesti Kaarlo-herttua sitävastoin käyttäikse, tuomitkoon Jumala!"
"Herra Czarnkovski!" sanoi Blasius-ukko eräänä iltana; "teillä on luultavasti kaunis talo ja ihana morsian Varsovassa, jos rohkenen arvata." "Minulla on kaunis talo," vastasi puolalainen, luoden katseen punehtuvaan Mariaan; "mutta se on tyhjänä, sillä se on kauniinta koristettansa, suloista morsiota vailla.
Blasius-ukko alkoi puhua: "Minä pyydän että te, ankara herra, näkisitte hyväksi unhottaa menneet asiat, niinkuin mekin ne olemme unhoittaneet; sillä totta teidän armonne ymmärsi, ett'ei niin pienellä jahdilla, kuin minulla oli, jonka teidän armonne näki hyväksi lahjoittaa Aallottarille, voinut olla mitään pahaa mielessä koko laivastoa vastaan."
Päivän Sana
Muut Etsivät