Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Miettii miestä, miettii maata, missä kestää kauhun kausi, vihdoin päätään nyökkää: »Saata sisään Björn ja Jessenhausi!» Saapuu Jessenhaus kuin käänne, ketunnahka-turkki yllä, kaulassansa näätäpäärme; talven tarkenee hän kyllä. Vaan on toinen Björnin laatu: niinkuin kannunpohja paistaa naama, Jumalalta saatu, joskin myös hän hieman maistaa.
Mutta minä tiedän, ettei teillä ole sellaisia perusteita." Jessenhaus, Björn ja Arnkijl katselivat ympärilleen. Kaikkialla uhkaavia kasvoja! "Nyt on teidän vuoronne", lausui Jessenhaus. "Mutta vuoroon vieraissa käydään! Me aiomme tulla toimeen ilman ryssän apua. Kavaltajiksi emme rupea, niinkuin te. Me myös kuljemme päivällä, emmekä ahdista semmoisia, jotka eivät voi itseään puolustaa.
Hän oli lyhyt, laiha mies, jonka muodossa kuvastui rautainen lujuus. Harvat hiukset peittivät sivulta hänen kaljua päätään; nenä oli iso, silmät harmaat ja terävät. Jessenhaus oli Nevalaisen kanssa samanikäinen. Toinen tulleista oli Björn Finne, entinen Pähkinälinnan nimismies.
Kunhan vielä kaksi saadaan, niin ei kapinasta tule mitään. Ei ne tyhmät talonpojat mihinkään kykene, kun päälliköt ovat poissa... Missähän Björn viipynee? Hänen olisi pitänyt tulla jo eilen. Neljän päivän kuluttua me lähdemme. Jos hän ei siihen ole ehtinyt tulla, niin hän ei tulekaan. Me tapaamme hänet Kajaanin ja Nurmeksen välisellä tiellä.
Päättynyt ois valtapetos.» Jessenhausin muoto muuttuu ja hän syrjään sysää kannut. »Björnin puhe mieltä puuttuu! Miks en muka vastaan pannut? Kansa tempun täyden ahtoi, kiilsi kirveet vöitten alta. Minkäs siviil'miesi mahtoi, missä vaani miekan valta!» Arnkil, aina kylmä järki, lausuntonsa laatii siitä: »Turhaan Björn nyt seuran särki, vaikk' en 'Jästihanskaa' kiitä.
"Sipo Nevalainen!" hymähti Sormuinen halveksivasti. "Mitäpä hän meistä huolii, tuo hurskas, isänmaallinen mies! Hän oli mennyt ulos kirkosta, kun kuulutus luettiin, tietysti ollakseen hovilaisille mieleen, sillä Björn Finne oli kirkossa." "Mitähän hovilaiset tästä kuulutuksesta ovat arvelleet?" kysyi rovasti. "Ne ovat pitäneet sitä hullutuksena, tyhjänä unelmana", sanoi Yrjö.
"Vieläkö sinä elät, roisto", ajatteli hän, "sinä, joka veit minulta rohkean mieleni ja iloisen lapsuuteni". "Täälläkö sinä istut Björn", sanoi Hans. "Luulin sinun olevan varsin toisaalla tänä iltana?" "Thyi!" sylkäsi Björn ja joi. Sitten hän lauloi: "Ja jos mua vihkituoliin pyydät, Mun ennen kuusehen hirteen syydät; Ja ennen käyn tuonelan aaltoihin, Kuin sulle morsiusvaatteisin".
Ota harppuja laula meille kaunis laulu. Björn nousi seisomaan, otti harpun, asettui rahille ja lauloi: Ihanaistahan Salituvass' on Lieden liehuvan
"Mutta sinusta ei sitä voi vakuuttaa", muistutti Jessenhaus. "Milloin olen pelännyt?" kysyi Björn punastuen vihasta. "Kun rovasti vannotti kansan ryssän alamaisuuteen kirkossa", vastasi Jessenhaus. "Sinä, kruunun virkamies, et uskaltanut sanaakaan hiiskua silloin.
"Ja minä takaan, että annamme noille tappuratukille semmoisen reklementin selkäpiille, että vasta ajattelevat, mihin matka vetää", uhkasi Finne. "Se on oikein, Björn", kiitti Jessenhaus. Björn väänteli punaisia viiksiään ja näytti erinomaisen sotaiselta. "Eiköhän tämä asia sietäisi pienoisia ryyppyjä", esitti hän. "Kaiketikin sille, joka haluaa. Kaapissahan on nestettä", lausui Jessenhaus.
Päivän Sana
Muut Etsivät