Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. toukokuuta 2025
Niin, minä kirjoitin kirjeet neitin käskystä, sanoi hän niin, sen minä tein. Ja tarkoitus? Oi, sitä en minä tiedä; mutta varmaan tahtoi neiti vahingoittaa nuorta mamselli Berndtsson'ia ja sitten vahingoittaa nuorta kreiviäkin: sillä hän ei tahtonut muuta kuin turmiota. Ja sinä kirjoitit? Niin, minä tottelin, minä olin uskollinen palveliatar.
Se oli kokonainen maanviljelys-kurssi, joka yhtä paljon väsytti Berndtsson'ia, kuin se näkyi huvittavan Frans'ia. Vihdoinkin saivat he käskyn ja päivällinen oli valmis. Eukko oli pukeutunut, se on ottanut päähänsä "vakaan negligén" jossa oli ruuni nauhatöyhtö päällä päin ja oman vakaan saaliinsa jonka hän aikoinaan oli saanut Helmer vainajalta.
Kyllä; ja te rakastatte sitten Helmer'iä niin paljon. Liina silmäili Berndtsson'ia, äänetönnä. Niin, sanoi hän viimeinkin, niin paljon, ett'en minä voi ajatellakaan itselleni mitään onnea ilman häntä... Nyt on myöhäistä eroittaa meitä; silloin murtuisi sielu... Niin se on, luutnantti Berndtsson, niin se on.
Niin, näes, hän on sitävastoin käskenyt Berndtsson'ia niin tekemään. Vai niin; tahtoisiko ukko perustaa pienen seura-elämän hiljaisista nuorukaisista!
Vapaaherratar Anton ja neiti Attalie olivat kuitenkin vähittäin johtaneet tehtaan-isännän mielipiteet siihen suuntaan kuin he tahtoivat. Ukolla ei ollut erittäin paljon Berndtsson'ia vastaan, mutta tämä ei sanonut sanaakaan, vaan jatkoi ainoastaan pieniä luona käyntejänsä silloin tällöin, ja näissä tilaisuuksissa oli hän keskustelussa Liinan kanssa.
Niin kummalliselta kuin tämä kertomus kuuluikin, ilahutti se kuitenkin tuota nuorta tyttöä, joka ei suinkaan ajatellut saada Berndtsson'ia omaksensa, mutta joka kuitenkin iloitsi, ett'ei hän ollut kihloissa. Ukko Blomros oli viattomuudessansa puhunut niin paljon, että Emili varsin hyvin oli ymmärtänyt, ett'ei Berndtsson ollut unhottanut häntä ja että hän mahdollisesti rakastaisikin häntä.
Muuan vissi juhlallinen painavaisuus oli nollakantana, väistetty ystävyys oli muutamaa astetta alempi ja nenäkkyys vielä kylmempi, aina vainomiseen saakka, joka oli alin lämpömyys. Luutnantti oli siis kummallinen kapteenia kohtaan ja väistelevä luutnantti Berndtsson'ia kohtaan. Upseeri kunnan käydessä tervehdyksellä, ei kenraali ollut näkevinään kumpaakaan Berndtsson'ia.
Niin, hän on varsin kohtelias mies, sanoiko hän, kunnia, sanoiko? Niin tosiaankin. Eikö minulla ole kunnia nähdä herra luutnantti Berndtsson'ia? sanoin minä. Ja se oli todellakin hän, tuo sievä poika! sanoi rouva. Noh?
Että te tiedätte, missä Emili on ... että te olette pelastaneet hänet. Ukko puristi päätänsä: En! Kyllä, parahin notarius, puhukaa suoraan: te tiedätte, missä hän on; no älkää epäilkö minua ... mutta minä en pyydä häntä nähdäkseni. Tuo vanhus tarkasteli Berndtsson'ia ja hymyili hyvin. Luutnantti on kunnon nuorukainen, sanoi hän; te ette halua kohdata häntä? En.
Kreivi oli hankkinut itsellensä piippuja ja tupakkaa kapteeni Berndtsson'ia varten, vaikk'ei hän itse käyttänyt tuota ylellisyys-tavaraa eikä edes kärsinyt hajuakaan; mutta hän piti tuosta kunnon kapteenista ja oli nähnyt hänen tähtensä tuon vaivan, vaikka hän enemmäkseen oleskeli ulkona vierainensa, silloin kuin tämä tahtoi polttaa, ja istuutui aina tuulen puolelle.
Päivän Sana
Muut Etsivät