Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. lokakuuta 2025
Sinun pitää lukea se. Johannes luki: »Kaikki hyvin. Odottakaa Berlinissä! Vuorineuvos saapuu jonkun päivän päästä sinne.» Alla nimi, jota Johannes ei tuntenut. Hän ojensi paperin takaisin omistajalle. Mikä vuorineuvos? kysyi hän. Topi katsoi häneen voitonriemuisesti. Vuorineuvos, vuorineuvos Rabbing luonnollisesti, sanoi hän. Minun tuleva esimieheni! Hän saapuu Berliniin. Hän tahtoi tavata minua.
Sehän rupesi olemaan jo liian mystillistä. Oliko tuo mies todellakin joka paikassa läsnä-oleva? Liikkuiko hän kuin jumalan henki vetten yllä? Muttila oli tietysti myös saanut sähkösanoman? hymähti Johannes. Vai onko vuorineuvos ehkä jo saapunut Berliniin? Topi ei vastannut. Johannes katsoi häneen ja huomasi nyt vasta, kuinka kalmankalpea hän oli.
Mitä varten he muuten olisivat ulkomailla? Ja mitä varten he muuten olisivat jääneet Berliniin? Ja mitä varten te muuten olisitte kirjoittaneet minulle! nauroi Johannes vastaan. Mutta emmehän me voi seikkailla päivällistä syödessämme. Päivällinen on sivuseikka, lausui Signe päättävästi. Hänen mielestään he voisivat senkin syödä kuitenkin hiukan salaperäisemmin.
Nyt minun täytyy lähteä, sanoi hän ja nousi päättävästi. Näkemiin, ja kiitos tästä hetkestä! Kiitos itsellesi, virkahti Topi hiukan tyytymättömänä. Mutta me tapaamme kaiketi vielä? Toivottavasti. Jäätkö vielä kauaksi aikaa Berliniin? Vain pariksi päiväksi. Tottahan sinä syöt jossakin? Topin mielestä he olisivat huomisen varalta voineet sopia esim. yhteisestä aamiaisesta.
Mutta juna lähtee pian Saksan ja Preussin pääkaupunkiin Berliniin päin, ja sitä ennen ovat passimme ja matkatavaramme tarkastuksessa käytettävät; rajan yli mennessä näet täytyy muutamista tavaroista tullia maksaa, ja ilman täydellistä passia ei matkustavaisen ole yrittämistäkään Saksan alueelle.
Ensin käy hän toisen kotona, sitten kirjoittaa hän kirjeen! Signelle mahtoi siis jostakin syystä olla hyvin tärkeää tavata häntä. Päivää, päivää! Kiitos, että tulitte. Te olitte todellakin kovin ystävällinen. Signe se oli, joka sieltä iloisesti riensi alas portaita häntä tervehtimään. Johannes nousi nopeasti. Ja te vielä ystävällisempi, kun muistitte minua. Tervetulemaan Berliniin!
Frits ei kuullut, mitä ukko huusi; hän ajatteli vain pastorin Henrikin sanoja, että he kyllä tulisivat takaisin Berliniin joutumatta koskaan Belgiaan. Ukko Witt istui vaunussa syvästi murheellisena. »Lukkari sanoi, että hauskaa on sentään matkustella!» sanoi hän. »Soisinpa, että hän nyt olisi kynsissäni.
Matkallani pohjoiseen pysähdyin kahdeksi viikoksi Berliniin, tutustuakseni siellä olevan kaupunkilähetyksen ja nuorukaisyhdistyksen vaikutukseen.
Ei se sinä iltana ollut mikään tervetullut tehtävä, sillä olin jo Berliniin tullessani aikamoisesti vilustunut, ääni oli käheä ja kurkkua kirventeli, mutta pitäähän sitä aina olla valmis tuleen heittäytymään kun Suomesta tahdotaan tietoja, ja niin minä siis tein työtä käskettyä. Muuten pidin paljon puheenjohtajan tervehdyspuheesta, se oli koruton, sydämellinen ja todisti syvää vakaumusta.
Mutta... Mutta te ette ymmärrä, kuinka me olemme täällä? He kaksi taas olivat matkalla Wiesbadeniin, Irenen äidin luo, joka siellä oli koko talven asunut. Hänellä oli sydänvika. Niinkö? Ja te olette nyt päättänyt pysähtyä joksikin ajaksi Berliniin? Vain muutamiksi päiviksi. Meillä on siis kiire, jos meidän mieli käyttää aikaamme!
Päivän Sana
Muut Etsivät