United States or Mauritius ? Vote for the TOP Country of the Week !
Irvikuvia, nauroi Irene, peittäen piirustuksensa vallattomasti kädellään. Sinä kuulet, että tohtorin pitää mennä, lausui Signe vakavasti ja virallisesti. Myöskin minun, selitti Irene toimekkaana. Häneltä oli jäänyt kesken kirje äidille Wiesbadeniin. Se oli hänen vielä tänä iltana välttämättömästi kirjoitettava. Johannes tahtoi maksaa, mutta Signe ei mitenkään sallinut sitä.
Ja vapaaherra Carp selitti samalla sujuvalla puhetaidolla, jonka Johannes niin hyvin tunsi kotiopettaja-ajoiltaan ja sittemmin Eduskunnan istunnoista, että kaikki kävi aivan erinomaisesti. Hän oli nyt matkalla Wiesbadeniin, josta hän palajaisi takaisin toukokuun viime päivinä. Johannes voisi varmuuteen tultuaan joko kirjoittaa hänelle sinne tai odottaa häntä täällä.
Irene matkustaisi nyt ensin sukulaistensa kera Wiesbadeniin ja kirjoittaisi sieltä Johannekselle, mitä hänen äitinsä asiasta arvelisi. Sitten he rientäisivät yhtä matkaa kotimaahan. Johannes jäi vielä pariksi viikoksi Berliniin. Hän kulki samoja katuja kuin ennenkin, söi samoissa ruokapaikoissa ja tunsi vaipuvansa joka hetki syvemmälle ehdottoman sielullisen yksinäisyyden tylsyyteen.
Mutta... Mutta te ette ymmärrä, kuinka me olemme täällä? He kaksi taas olivat matkalla Wiesbadeniin, Irenen äidin luo, joka siellä oli koko talven asunut. Hänellä oli sydänvika. Niinkö? Ja te olette nyt päättänyt pysähtyä joksikin ajaksi Berliniin? Vain muutamiksi päiviksi. Meillä on siis kiire, jos meidän mieli käyttää aikaamme!