Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. lokakuuta 2025
Kun ratsumestari tuli Berliniin, tuli hän kutsutuksi kuninkaan hoviin aterialle: "Kuulkaapas ratsumestari", sanoi kuningas hänelle, "mistä perheestä olette oikeastaan? Mitkä ovat teidän vanhempanne?" Ratsumestari vastasi arvelematta: "Teidän majesteettinne, minä olen syntynyt talonpojan töllissä.
Kun minä syksyllä v. 1894 matkustin Berliniin ja olin vakavasti päättänyt päästä kuuntelijaksi sen korkeakouluun, joka silloin vielä oli visusti naisilta sulettu, oli saman eetillisen seuran puheenjohtaja, prof. *Foerster*, johon edellisenä kesänä sattumalta olin tutustunut, paras apuni ja neuvonantajani.
En tiennyt mitään parempaa kuin heti Berliniin saavuttuani käydä häntä tervehtimässä, tulla kutsutuksi hänen luokseen ja istua hänen kauniissa työhuoneessaan kuunnellen hänen viisaita sanojaan. Miltei sattuman kautta tulin hänet tuntemaan.
Mutta minulla ei ollut voimaa mennä linnaan; laskin vaan neljä seppelettä rakkaitteni hautakummuille ja matkustin jälleen takaisin. Sitte kun tärkeimmät asiani olivat järjestetyt, ehdoitti Fredrik, että matkustaisimme Berliniin tervehtimään täti Cornelia raukkaa. Rudin jättäisimme siksi aikaa täti Marian hoidettavaksi.
Kun ratsumestari pian sen jälkeen tuli Berliniin, kutsuttiin hänet kuninkaan pöytään päivälliselle. "Kuulkaa, herra ratsumestari", sanoi kuningas, koetellakseen häntä, "mistä suvusta olette syntyisin ja kutka ovat teidän vanhempanne?"
Siinä mies, jolle ei tarvinnut mitään selittää. Siinä mies, joka kenties hänetkin ymmärtäisi, jos hän vain rohkenisi uskoa hänelle nykyiset ristiriitaiset mielenmyrskynsä. Hän tunsi sydämensä heti keventyvän. Vapaaherran ystävälliset, avomieliset silmät paistoivat kuin aurinko hänen pimeyteensä. Milloin vapaaherra on saapunut Berliniin? hän kysyi. Eilen, eilen-illalla, selitti vapaaherra.
Lähtekää minun kanssani takaisin, jos sallitte minun neuvoa teitä. Pois Berliniin! Vihollinen on jo meidän kintereillämme. Kaikki on hukassa. Braunschweig on kaatunut; Möllendorf sotavankina. Kuninkaasta ei tiedä kukaan mitään. Varaväki, jota Würtenbergin prinssi Eugen johti, on eilen ajettu hajalle Hallen luona. Mutta, herra luutnantti, minun täytyy, minun täytyy olla tänään Magdeburgissa.
Mutta jokainen heistä sanoi: »Voi, kun oltaisiin pastorin Henrikin luona!» Ja he päättivät äkkiä kukin matkustaa takaisin Berliniin. Niin he ajattelivat ja niin myös tapahtui kuin he olivat ajatelleet. Samana iltana olivat he jälleen Berlinissä, ilman että kukaan heistä oli sattunut tapaamaan toista.
Mutta, kuules, nyt he laulavat hääseppeleestä: "Hääseppeleen me sidoimme Silkistä sinisestä! "Kuinkahan ihmeillä se laulu on tullut tänne Berliniin?" "No, naapuri", arveli Witt, "voihan olla, että joku on kuullut sitä laulua meillä laulettavan ja mielistynyt siihen niin, että on oppinut sen ulkoa.
Vaikken ollutkaan niin aivan usein noina entisinä, onnellisina aikoina ollut hänen seurassaan, vaikutti vain se seikka, että hän kuului sen ajan Berliniin hyvin puoleensa vetävästi. Olihan hän sitäpaitsi tuntenut minun unohtumattoman opettajani prof. v. Gizyckin ja hänen luonaan minä Minna Cauerin ensi kerran olin nähnytkin.
Päivän Sana
Muut Etsivät