Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Täällä oli myöskin keskievari, jossa kyytihevonen oli vaihdettava, ja juuri sitä ennen osoitti kyytimies pitkää valkeaksi maalattua taloa, jonka edessä oli ryytimaa ja hyvin säännölliset hiekkakäytävät, ja sanoi että siinä asui vallesmanni Bäck.
No, mutta sanokaa heille, serkku Bäck, että olemme onnellisesti päässeet Kyröjoen jään yli ja olemme nyt niin enpä tiedäkään missä, huudahti isoäiti, johon myöskin iloisuus oli tarttunut, mutta joka kapteeni Svanholmin viiksistä päätellen alkoi aavistaa myrskyä ja sadetta, aivan niinkuin niitä kuun kehistäkin on tapana ennustaa. Heittäkää jo, sanoi välskäri lepytellen.
Bäck ei suinkaan ollut mikään hyvien päivien pitäjä, hän voi elellä useita viikkoja kalapirtissään piimällä ja keitetyillä simpuilla, mutta makeisille hän oli perso, tuo kunnon ukko, kun niitä vain oli tarjona. Sen isoäiti hyvin kyllä tiesikin, ja vaikka hän ei koskenut sokerilusikkaan itseään varten, sanoi hän ystävällisesti uudestaan: vähän enemmän sokeria, serkkuseni!
Samate muutkin retkikunnat vähitellen palasivat ja kaikki tyhjin toimin. Alakuloisuus oli suuri, mutta vielä suurempi oli into uusilla ponnistuksilla pelastaa kadonneet kansalaiset. Että nämä vielä saattoivat hengissä olla, luulivat kaikki kokeneet löytömatkaajat Parry, molemmat Ross'it, Beechy, Back, Sabine, Richardson ja muut, jotka kokoontuivat neuvottelemaan asiasta.
Pahimmin kävi kuitenkin urhoolliselle Svanholmille; olisi voinut vannoa, ettei hän Karstulassakaan ollut niin kovaa kokenut. Hän valahti kalpeaksi kuin lakana ja koetti turhaan komentaa uppiniskaista oikeata jalkaansa tekemään käännöstä vasempaan. Mutta vanha Bäck sillä kukapa muukaan se olisi voinut olla ei pelästynyt. Hänen tunteensa olivat aivan toista laatua.
Ulkonaisesti on siis kaikki entisellään Grangårdissä, mutta itse tämän pienen kertomuksemme päähenkilöissä on sitä vastaan tärkeä muutos tapahtunut. Me olemme jo ennen ilmoittaneet sen vaikutuksen, minkä äsken tullut pastori Bäck oli tehnyt kauniisen Mariin, kun hän ensi kerran vieraili lukkarilla.
Veli Bäck, puuttui puheeseen koulumestari, joka aina oli saapuvilla, kun Karstulaa mainittiin, veli Bäck, jolla on justitia mundi, oikeuden miekka kädessään, ei varmaankaan voi olla hirttämättä jesuiitta Hieronymusta Harz-vuoren korkeimman hongan latvaan? Varo itseäsi, veli Svenonius, pisti postimestari, jesuiitta oli hyvin oppinut mies, joka taisi hyvin paljon latinaa...
Tääll' on keppi, veli Bäck, tääll' on keppi! huudahti Svanholm, jonka sotainen mieli ei sallinut, että hänen vanha ystävänsä meni aseetonna tuntemattomia vihollisia vastaan. Mutta välskäri pisti pelkäämättä kätensä suuren supiturkin taa, joka rauhallisesti riippui nuorassaan vaarallisen paikan päällä, ja sai käsiinsä jotakin, joka ei kuulunut turkkiin. Esille, junkkari!
Tähän asti niin lämpimästi ja sydämellisesti rakastettu sulhasen kuva näyttäytyi yhä tummemmalta sydämen peilissä, ja samassa määrässä selkeni siellä hänen uskonnon opettajansa kuva. Tätä päämäärää oli Bäck tarkoittanutkin, ja hän oli voittanut sen. Levottomuudella ja murheella oli Knutson huomannut tämän häntä niin kipeästi koskevan muutoksen.
Ja nyt saat mennä levolle, hevosesi kyllä saa talosta hoidon.» Toivotin hyvää yötä ja menin takaisin arkitupaan, jossa paneuduin yhdessä talon rengin ja venäläisten rakuunain kanssa maata samalle penkille. Olipa minulla toisen rakuunan kanssa yhteinen päänalanenkin. Aamulla tuli neitsyt Bäck tupaan ja herätti rengin sekä hetkistä myöhemmin minut, vaikka en tosissani enää nukkunutkaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät