Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Kaupungissa syntyi vilpitön suru, sillä tuollainen vanha kapine kuin ukko Bäck kaikkien setä ja kaikkien uskottu oli yksi noita pikkukaupungin kotihaltioita, joita ilman ei luultu yleisen hyvän voivan viihtyä. Mutta mitä tehdä?
Kas vain, silläkö korvalla se pikku serkku kuuntelee, virkkoi postimestari veitikkamaisesti hymyillen. Mutta minä pyydän, ettet veli Bäck enää puutu jonkinjoutavaan, vaan kerrot meille entistä enemmän Stålhandskesta, Lyytikäisestä, paksusta, pikku Larssonista ja Vitikasta. Mitenkä se mies tulee nyt korvitta toimeen? Minä muistan vielä, elokuun 21. p:nä oli muuan korpraali Karstulassa...
Mitä isoäiti luulee? Niin, mutta mitäs sanoo Bäck? Luulen, että hän vähän hämmästyisi, jos me kaikkine rojuinemme vaeltaisimme hänen kamariinsa. Ukko ehkä suuttuisi nähdessään vasumme ja vatimme, veitsemme, saksemme ja kalalautamme. Hänellä on omituisuutensa ja hän tahtoo elää rauhassa.
Mutta rakas serkku Bäck, virkkoi isoäiti vähän närkästyksissään, pannen neljä suurta palkoa päällekkäin laudalle, emmehän nyt ole tulleet tänne puhumaan turkkilaisista, vaan kuulemaan jotakin Bertelistä ja Larssonista ja heidän jälkeentulevistaan. Koska nyt, Jumalan kiitos, on olemassa rauha Adrianopolissa, niin olkoon rauha myöskin täällä yliskamarissa!
Lopuksi neuvoin häntä ettei hän puhuisi paljon rengin kanssa, sillä tämä oli suuri veitikka eikä liioin luotettava mies. Kirjeen alle panin nimen: Ernest Grabbe. Kun tulin Halikkoon, ei herra Paulin ollut kotona. Sidoin hevoseni kiinni ja astuin porstuaan. Siellä kohtasi minua neiti Bäck, hra Paulin'in käly. Hän kysyi mistä minä olin.
Tuuli oli irroittanut sen jään, millä hän seisoi, siitä, millä Ritsi seisoi, ja ajoi nyt irtonaista lauttaa merelle. Surumielisinä katselivat ukkoset toisiaan kukin lautaltaan; väliä ei ollut täyttä kymmentä syltä, ja kuitenkaan ei korpraali voinut auttaa herraansa ja mestariaan, sillä venettä ei heillä ollut. Bäck ajautui hitaasti, mutta varmasti ulapalle. Hyvästi nyt, kumppani! huusi välskäri.
Nyt ei mikään enää voinut pidätellä miestä, ja hän kirjoitti kotiin, että välskäri tavallisesti katkoo muiden jalkoja, eikä omiaan, ja saikin paljon tinkimisen perästä toivomansa suostumuksen. Ja samassa oli heprean kirja ylösalaisin hyllyllä. Bäck ei enää harjoittanut opinnoita, hän ahmi ahmimalla kirurgiaa ja oli muutamien kuukausien kuluttua yhtä hyvä välskäri kuin kaikki muutkin.
Päivän Sana
Muut Etsivät