United States or Montserrat ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuhraan koetin minä kehoittaa vapauttajaani seuraamaan itseäni pakomatkallani. "Mailma olisi vankihuone minulle, veli", sanoi hän, suruisesti hymyillen. "Kaikki, joita minä rakastin siinä, ovat kuolleet, ja mitä minä tekisin siinä vanhuksen ruumiilla ja lapsen avuttomalla kokemattomuudella?
"Minä olen teidän palveluksessanne, jos te toivotte voivanne saada hieman rauhaa näistä tiedusteluista. Ja jos poika elää, niin tuonko minä hänen teidän luoksenne?" "Ei, ei, sitä minä en tahdo!" Sitten lisäsi hän avuttomalla äänellä: "Minä en itsekään tiedä, mitä tahdon ... minä kärsin niin, että tahtoisin kuolla." Constancella ei todellakaan ollut mitään määrättyä suunnitelmaa.
Nyt pudisti hän hitaasti päätään ja virkahti vilpittömällä, avuttomalla äänenpainolla: Tiedätkö? Minä en näe mitään yhteyttä niiden välillä. Siinä tapauksessa en minäkään. Siinä tapauksessa me saamme vain luvan uskoa, että poliisitutkinto on luova jotakin valaistusta asiaan. Paavo Kontio katsahti epäluuloisesti häneen. Uusi ajatus näkyi työskentelevän esille hänen aivokomeroistaan.
Minä en ollut koskaan ennen nähnyt Agnes'in itkevän. Minä olin nähnyt kyyneliä hänen silmissään, kun toin kotiin uusia kunniamerkkejä koulusta, minä olin nähnyt niitä, kun viimein puhuimme hänen isästään, ja minä olin nähnyt hänen kääntävän pois leppeätä päätänsä, kun jätimme toinen toisemme hyvästi; mutta minä en ollut koskaan nähnyt hänen surevan niinkuin nyt. Se saatti minut niin murheelliseksi, etten voinut muuta kuin yksinkertaisella, avuttomalla tavalla sanoa: "Voi, Agnes, älä nyt!
Koskaan hän ei noin painaisi sydäntään eikä katsoisi noin avuttomalla ilmeellä mieheen, joka juuri iski puukon hänen sydämeensä! Tuo katse ei ikinä katoaisi hänen mielestään. Mutta olihan se lopussa, olihan kaikki lopussa. Nyt täytyi vain katsoa eteenpäin ja pitää huolta huomisesta. Johannes ei ehkä Muttilan suhteen kovinkaan paljoa erehtynyt. Epäilemättä hän ylimalkaan halveksi naisia.
Hän istui liikkumatonna, jäykkänä, tuijottavana; voikeroi tuon tuostakin samalla mykällä tavalla ja samalla avuttomalla pään liikunnolla, mutta ilman mitään muuta elon merkkiä. Miss Dartle laskeusi yht'äkkiä polvilleen hänen eteensä ja alkoi höllittää hänen pukuansa. "Olkaat kirottu!" lausui hän ja loi silmänsä minuun vimman sekaisella surulla. "Se oli onneton hetki, jona tulitte tänne!