Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Vasta viiden vuoden kuluttua, kun Siuruan kylän ison Siikaniemen komea Anna, jolla oli paljon ja monesta pitäjästä kosijoita ja kaksikymmentä tuhatta markkaa perintöjä, oli Kentän Mooseksen kanssa vihitty avioliittoon, ruvettiin taas puhumaan yleisesti ja ihmettelemään, että Anna ei ollut kehenkään muuhun suostunut kuin tuohon erämaan uumenissa olevaan Moosekseen.
Töin tuskin saivat ostaa mitä tarvitsivat ja saivat sitten miehiltänsä kovia sanoja ja pahempaakin siitä, ett'eivät olleet tarpeeksi säästäväisiä. Rahat olivat heidät yhteen solminneet, ja nyt saivat havaita ett'ei se solmu kestänyt. Ei ollut vuottakaan kulunut kun mielissään rupesivat kiroilemaan äitiä siitä, että hän oli heidät houkutellut tähän avioliittoon.
Mikäli hän oli ollut huomaavinaan, uskoi rouva Sorvi aivan sokeasti häneen ja rakasti häntä päivä päivältä yhä enemmän, jonka vuoksi hän jo usein oli tavannut itsensä tuumimasta mennä hänen kanssaan oikeaan lailliseen avioliittoon.
Minä olin vaan nuori tyttö; ja kun niin suuri muutos tuli siinä asemassa, jossa olin niin kauan katsonut ylös hänen puoleensa, luulen, että minua suretti. Mutta ei mikään olisi voinut muuttaa häntä jälleen siksi, mikä hän ennen oli ollut minun silmissäni; ja minä olin ylpeä, että hän katsoi minua itsensä arvoiseksi, ja niin me rupesimme avioliittoon". "St.
"Minä en suvaitse, että sinun sielusi, sinun kauneutesi uhrataan rakkaudettomaan avioliittoon." "Anna heidän tulla", sanoi Matasunta. "Saamme nähdä, pakotetaanko minua." Ja hän puristi vyössään olevaa tikaria kädessään. "Kuka on uusi uhkaaja?" "
Tulin teille sanomaan, että minulla on halu mennä avioliittoon. Marphurius. En minä siitä tiedä mitään. Sganarelle. Minä sanon sen nyt teille. Marphurius. Se saattaa tapahtua. Sganarelle. Se tyttö, jonka aion vaimokseni ottaa, on hyvin nuori ja sangen kaunis. Marphurius. Ei se ole mahdotointa. Sganarelle. Teenkö siinä hyvin vai pahoin, että otan hänet? Marphurius. Jommin kummin.
Kulkea jälleen tuttuja katuja, tavata jälleen tuttuja ihmisiä katuvaisena syntisenä? Ei, sehän ei ollut mahdollista! Ei ainakaan Johanneksen luonteelle. Kerran hän oli tehnyt omasta mielestään henkisen haaksirikon. Se oli tapahtunut, silloin kun hän oli mennyt kirkolliseen avioliittoon ja ruvennut Rabbingin palkolliseksi. Toista kertaa hän ei tahtonut sitä tehdä.
HELENA. Ylpeä en ole; mutta tiedäthän, Niilo, ettei nuoren miehen sovi nuorta tyttöä syleillä muulloin kun NIILO. Kun? Kun hän sitä tyttöä rakastaa, eikö niin? HELENA. No niin, ja kun myöskin NIILO. Ja kun myöskin tyttö häntä rakastaa? HELENA. Aivan niin, taikka ehkä oikeammin: kun he aikovat avioliittoon mennä. NIILO. Helena! HELENA. Niilo! NIILO. Rakastatko minua, Helena? HELENA. Sinä veitikka.
Mitä munkkien avioliittoon tulee, on kuitenkin pidetty eri mieltä. Pappi muuttaa naidessaan vaan säätynsä; mutta jos munkit rikkovat lupauksensa, häviää koko veljeskunta ja munkki-elämä.
Jeronymus. Te olette oikeassa, minä olen erehtynyt. Siinä teette hyvin, että menette avioliittoon. Sganarelle. Ennen en olisi sitä tehnyt, vaan nyt minulla on siihen painavat syyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät